Tänään olen ollut erityisen kiitollinen siitä, että isä sai vielä jatkoaikaa ja on toipunut lähes omaksi itsekseen saamastaan aivoinfarktista. Se tuntuu suorastaan ihmeeltä, ja olen tosi kiitollinen myös kaikista rukouksista, jotka kantoivat ja paransivat häntä. Kuvassa isä on luonamme syyskuun alussa, jolloin hän kaatoi kaksi puuta. Hän on jättänyt omat puumerkkinsä puutarhaamme, mutta erityisesti minuun. En tiedä millainen ihminen olisin ilman isää. Hänen rakkautensa on ollut elämäni peruskallio. Ehkä siitä syystä myös olen valinnut myös puolisoksi miehen, joka on hyvä isä lapsilleen.
Today we have celebrated the Father´s Day and I´ve been grateful especially for my father's amazing recovery after his stroke almost six weeks ago. I'm also very grateful for all the prayers, that helped and carried him. It seems like a miracle, that he is almost back to himself this soon. In the photo he is visiting us in September and cutting down two trees. He left his fingerprints at my the garden, but especially in me. I don't know what kind of a person I would be without my father and his love in my life. Maybe that's why I have married this good man, who is a great father to his children.
2 kommenttia:
Kaunis kirjoitus, Fredrika. Minäkin olen aina ollut isän tyttö ja erityisen onnellinen olin eilen Isänpäivänä, kun sain päivällispöytäämme kaksi isää: minun mieheni + oman isäni.
Mukavaa uutta viikkoa!
Kiitos Sally! Jotenkin tuntui erityisen tärkeältä eilen, että isä on vielä olemassa. Miten vaikealta päivä olisi tuntunut, jos tilanne olisikin mennyt toisin. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle myös <3
Lähetä kommentti