Aloe veraa

Aurinko laskee, on ollut kaunis pakkaspäivä. Kävin hierojallani, erikoinen päivä siihen. Hän osoittautui kuitenkin pelastavaksi enkeliksi ihanan hieronnankin lisäksi, ja myi minulle pullon aloeveraa. Aion juoda sen ja tulla terveeksi. Mies ja pappa touhuavat vielä pihalla pumppujensa kanssa. Vettä pumpataan sieltä ja täältä ja tuonne. Minun täytyisi alkaa laittaa ruoaksi matoja, suosikkikiinalaistamme. Nimi ei kerro niinkään raaka-aineista vaan muodoista. 

Tänäänkin on ollut hyvä päivä, hengitän tuvan rauhaa vielä hetken.

Loppiainen osa 2

Tänään siis joulun aika päättyy. Minulla on tästä eteenpäin joulu joka päivä, koska tämä oli elämäni kivoin ja paras joulu. Ne, jotka eivä tiedä; menin naimisiin tapaninpäivänä. Pyydettäessä ja pyytämättä kerrron siitä mielelläni lisää. Toiveet kommenttilaatikkoon. Suunnitelmani oli nerokas! Olen parantunut jouluvihastani, jouluallergiastani - miksi sitä nyt voisi nimittää. Kaikki helvetilliset joulumuistot peittyivät uusien ihanien muistojen alle.

Kuusenrääpäleen kannoin eilen ulos ennen imurointia. Kuusenrääpälekin on kyllä liioittelua, kyseessä oli muutama oksa isossa ruukussa. Kyllä niistä hapineita putosi silti kiitettävästi. Keräsin siitä koristeet talteen, johonkin pieneen paperikassiin. Niitä nyssäköitä on kaapissa jo muutama. Ja tajusin; tarvitsemme ison pahvilaatikon joulukoristeille. Me olemme joulua rakastava perhe. Mikä symboliarvo sillä laatikolla onkaan; pakkaan koristeet sinne huolellisesti, kannan vinttiin odottamaan ja ensi vuonna se kaivetaan sieltä esiin suurella hartaudella. Oi joulu!

Loppiainen

Loppiainen on niin hauska englanniksi, epiphany. Se tarkoittaa yliluonnolista esiintuloa, jumalallista ilmestystä, oivallusta, ymmärrystä.


On tietäjien päivä. Tiesittekö muuten, että Tre Kronor tulee kolmesta viisaasta itämaan kuninkaasta, heidän kruunuistaan. Nyt tiedätte.

Hauska tappaa vanha tuttu

Yöllä nukkumaan mennessä sen tajusin, mikä on. Miksi olen voimaton, kuumeilen, suolisto oireilee ja olen kipeä kuin vanha kissa. Remissio on päättynyt, ja cu ilmoittaa itsestään. No shit, Sherlock. Kahden vuoden loma on päättynyt.

Ja nyt kun olen ratkaissut arvoituksen, jatkan eteenpäin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jos en huomaa sen olemassaoloa, se ehkä jatkaa matkaansa ja minä lomailua.

True beauty

Olen monta päivää miettinyt kauneusleikkauksia. Jostain syystä amerikkalaisissa tv-ohjelmissakin näen vain ensimmäiseksi botoxit huulissa ja ilmeettömäksi pistellyt kasvot. Minusta otsa, jossa on ryppyjä, on kaunis. Ymmärrän, että kasvoissa saattaa olla joku kohta joka häiritsee, ja sen haluaa korjata. Mutta pelkkien ryppyjen korjaamista en tavallaan ymmärrä. Itse haluaisin valkaista hampaani, oikoakin ehkä, jos se olisi mahdollista. Minussa on sellainen kauneusvirhe, että hampaistoni ei ole suuni keskellä, huuleni ja hampaani ovat siis vinossa toisiinsa nähden. Kuulin siitä vasta pari vuotta sitten hammaslääkäriltä, ja ajattelin; miten mielenkiintoista. Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle asiasta, joten ilmeisesti se ei ole niin häiritsevä, että se veisi esimerkiksi ruokahalun. Toinen kauneusvirhe on silmissäni, jotka ovat eriväriset. Sitten on vielä luomi leuassa ja helttamainen kaksoisleuka, ja listaa voisi jatkaa pitkälle. Ne virheet ovat kuitenkin ne jutut, jotka tekevät minusta minun näköiseni, ystävilleni ja rakkailleni tunnistettavan. Pidän siitä miltä näytän, toisina päivinä enemmän kuin toisina, mutta silti. Olen itseni näköinen ja minua jännittää miltä näytän, kun vanhenen. En halua muuttua ilmeettömäksi tai muoviseksi, tai töröhuuliseksi, se on häiritsevää. En voi katsoa sitä yhtä poliisisarjaa, missä kauniille naiselle on laitettu enemmän botoxia ylähuuleen kuin Marge Simpsonin siskolle, ja se täyttää koko ruudun. Mies ei suostu katsomaan sarjaa kanssani, kun vain tuhisen naisen giganttista huulta. Kaunis nainen ja ihan pilalla.

Mutta tiedättekö mikä on maailmassa kauneinta? Pieni musta prinsessakissa, ja Kaneli tietää sen kyllä itsekin.

Keväinen Rooma

Pinkin iloksi lisään tänne kuvia Roomasta toissa vuoden pääsiäiseltä. Rooma on ikuinen, karhea, yhtä aikaa tunteeton ja vieras, kuin rakastettava ja tuttavallinen. Roomalainen pukeutuminen on käsite, roomalainen keittiö köyhä hyvällä tavalla. Puhtaita perusmakuja, valkosipulin ja yrttien pyhä liitto. Ja gelato, rakkauteni!

Rasittava häähörhö

Kauankohan kukaan jaksaa kuunnella sitä, kun haluaisin jutella häistämme tai naimisiinmenosta ylipäänsä. Mies ehkä vielä jonkin aikaa, muut miettivät jo mielessään boring. Teille tulen jupisemaan aiheesta luultavasti, hmm, vuosia. Onneksi rakkaat ystäväni, nuo ihanat naiset ja lohikäärme-ladyni, jotka tutustuivat toisiinsa perusteellisemmin vasta järjestämässään polttari-yllätyksessään, ilmaisivat toiveensa tavata uudestaan jatkopolttareiden merkeissä. Ihanien naisten lounas on sovittu reilun viikon päähän hääjuhla-ravintolaamme. Tässä on jo monta yhteyttä häihin, eikö olekin? Polttarit, hääjuhla, me kaikki siellä uudestaan. Ihanaa! Aihetta ei vaan voida välttää! Montakohan kertaa tämä sama menee heille läpi? Tai missä vaiheessa he alkavat vain tavata toisiaan ilman minua, joka olen niin rasittava halutessani vain puhua hääpäivästäni? Toisaalta, esimerkiksi Kertun häistä minäkin puhun edelleen mielelläni. Ne olivat ihanat häät. Tai Doriksen häät, jonka ruoat me valmistelimme hyvissä keittiö-olosuhteissa. Tai Rouva Töölön häät, jotka ovat vielä tulollaan. Rakas Mii vasta puheenaihetta antaisikin, sillä hän on menossa naimisiin ensi elokuussa. Tubbsinkin häät olivat upeat, vaikka sulhanen olikin vähän pönttö, emme vain tienneet asiaa vielä tuolloin. Häissä ehkä parasta onkin sellainen toiveikkuus, mikä ei aina perustu realiteetteihin. Vähän kuin saduissa.

Lahjalista Starbucksissa

Miehen paras ystävä on hieman konservatiivinen. Sillä tavoin, että hän kuuntelee vanhoja iskelmiä, hänen mielestään mies ei voi pukeutua vaaleanpunaiseen ja häissä pitää olla lahjalista. Erityisesti tuo kolmas periaate oli tapetilla joulun alla. Miksi ei ole lahjalistaa, hän oli tuskaillut puhelimessa veljensä kanssa. Kuulin tämä hänen vaimoltaan, jolla ei ollut mitään vaikeuksia keksiä meille ihanaa häälahjaa. Helpotin tilannetta ja kerroin, että meillähän on  häälahjalista, Starbucksissa, ja ihan kaikki tuotteet ovat listalla. Tämä aarre sitten päätyi muiden aarteiden mukana lahjapöydälle. Kuusi pienenpientä kahvipakettia, joista yksi siis jo käytössä ja säilytyksessä pakastimessa. Näistä säästeliäästi keittelen vain itselleni, ja korkeintaan vähän miehelle.

Kahvia suoraan suoneen

Tänään oli vähän raskas päivä, mutta aavistin sen jo eilen. Mies joi silloin viimeiset maidot, ja minä jäin yksin päiväksi, puolikuntoisena, kylmään kotiin - ilman kahvimaitoa. Käytän maitoa päivässä noin litran verran neljään kupilliseen kahvia. Olisin tietysti voinut käydä hakemassa sitä kirkonkylältä, kauppaan on noin viisi kilometriä. En jaksanut. Join pari pannullista vihreää jasmiiniteetä ja reilusti coke zeroa. Mies tuli töistä kaupan kautta ja pelasti tilanteen. Kahvia tuskaiselle vaimolle! Presidenttiä ja Starbucksin Noel-joulupaahtoa sekaisin sekä valtavasti kuumaa maitoa! Maailmanrauha on turvattu.  

Just give me my coffee and nobody gets hurt.

Virtaavat vedet

Kävin äsken tarkistamassa pumpputilanteen. Ojassa riittää vettä vielä ainakin tunniksi, ja pumppu on nyt jauhanut kohta seitsemän tuntia. Jännä, että meidän omenapuiden ympärillä on ollut pienet lammikot koko syksyn.

Kaunis päivä

Ja paljon vettä. Pumppu on ollut päällä jo yli viisi tuntia, eikä ojan pinta ole vieläkään juuri laskenut. Vettä on ihan tajuttoman paljon. Taustalla siintää miehen lumipallo, joka on eilisessä myrskysateessa jo kutistunut murto-osaansa. Edelleen se on kuitenkin kylän suurin ja hienoin.

Tavoite ja aihio

Siis tällaisia sytytysruusuja minä tarkoitin. Lopputuloksesta ei nyt valitettavasti tule kuvia, sillä tajusin liian myöhään sen, että kun valutan palavat kynttilänpätkäni ruusujen päälle, ne nokeentuvat ikävästi. Ihanan valkoiset, neitseelliset sytytysruusut saa siis tältä erää unohtaa. Keksimme papan kanssa liian myöhään, että tietenkin kynttilänpätkät olisi pitänyt sulattaa jossain vanhassa kattilassa, jolloin steariini olisi ollut kaunista ja valkoista ruusujen päälle kaadettavaksi. Minulla ei ole steariinikäyttöön kelpaavaa vanhaa kattilaa, eikä pappakaan sellaista vajasta löytänyt. Tuotekehittelyosastomme palaa asiaan, kun on jotain uusia tuloksia esiteltävänä.

Maalla asuminen

Maalla asuminen on juuri tällaista:

Huomaat, että sytykepalat ovat lopussa. Sellaiset itsetehdyt tosi toimivat, joita itse asiassa voisit tehdä lisää, nyt kun olet kotona ja vain vähän kipeä. Pohdit kumpi paperi toimii tyhjissä munakennoissa paremmin, leivinpaperi vai prisman käärepaperi. Päätät käydä saunalla testaamassa. Huomaat, että hellan tuhkaluukku on muuten aika täynnä, joten samalla kuin testaat paperien syttymisominaisuuksia padan alla, otat saunalta mukaan tuhkaämpärin. Tyhjennät tuhkat hellasta ja toteat myös pönttöuunissa olevan tuhkaa, tyhjennät nekin. Huomaat polttopuiden olevan aika vähissä sisällä ja etsiessäsi tyhjää puukoria huomaat gerbiilien hiekkaroskiksen olevan täynnä. Viet tuhkat pellolle, ja tyhjennät pellolta tultuasi gerbiilihiekat kompostiin. Huomaat kompostin kaipaavan kääntämistä....

Ja tarina on loputon, oikeasti! Minä haluaisin vain askarrella muutaman sytytyspalan munakennoon paperista ja steariinista, onko se liikaa vaadittu?

Menin naimisiin, muutuin Tubbsiksi

"Onkohan sulla aamulääkkeet ottamatta, kun sun kirjallinen luovuus on näin puhjennut kukkaansa avioliiton myötä?
Olet selvästi avannut uuden kirjan sivun elämässäsi ja blogissasi.

Ettei susta sitten vaan olisi tulossa kovaa vauhtia ystäväsi Tubbs postaustahdista päätellen? :D

T: Mirka"

Rakas (blogikin)ystäväni Mirka esitti eilen perustellun ja hyvän kysymyksen, jota olen itsekin pohtinut. Mikä ihme vaivaa, kun koko ajan olisi jotain asiaa? Ja viittaus Tubbsiin on myös aiheellinen. Pohdin jo samaa; onko minusta tullut halpamainen copycat-sarjakirjoittaja? 

Omissa tutkimuksissani olen päässyt seuraavanlaisiin johtopäätöksiin ja tulkintoihin:

- Päätettyäni lopettaa uusperhe-elämästä ja näkökulmasta kertovan blogini, hieman himmailin kirjoittamisen määrää ja sisältöä. Sanoja ikäänkuin pääsi kertymään varastoon.

- Tällä hetkellä ajattelen bloggaamisen eri tavalla, eri näkökulmasta vaikka edelleen samoja ihmisiä elämässäni onkin. Ystäväni ovat tottuneet siihen, että kirjoitan heistä, mies suhtautuu asiaan kauhunsekaisella välinpitämättömyydellä ja uusperhe-asiat pääasiassa pyrin pitämään erossa tästä kaikesta. Siitä seuraa kyllä tietynlainen vapautumisen tunne, mikä näkyy taatusti ilmaisussani. 

- Kolmanneksi viittaan samaan ilmiöön, joka on myös sinun elämässäsi alkanut tuottaa hedelmää; lohikäärmenaiseus ja -vaimous. Jotain oudon voimakasta siinä asenteessa ja ajatuksessa on, että minä olen hyvä juuri näin, voin olla ihan mitä itse haluan, ilman pakkoa ja vaatimusta, ja haluan olla maailman upein mahdollinen minä. 

- Ja mitä Tubbsiin tulee, niin vaikka haluaisin, en yllä hänen huumorinsa tasolle. Rakastan Tubbsia, paitsi blogihahmona myös ihmisenä siellä takana, enkä halua häntä matkia. Tubbsin postaustahti on kyllä jotain mikä oman tulkintani mukaan liittyy myös suomenruotsalaiseen bloggaamiseen, ja sitä kieltämättä olen vähän jäljitellyt. Esimerkiksi muutama suosikkini kuten Andre Wikström, Anne Hietanen , ja vaikkapa Peppe kirjoittavat aika tiuhaan. No joo, ja nyt kun kävin tarkistamassa, niin he ovat tietysti olleet lomalla ja Kiinassa ja saaneet lapsia, mikä pitää heidät pois bloggaamasta, mutta kyllä minun nähdäkseni suomenruotsalaiset bloggaavat paljon tiheämmin, sillä se on osa heidän sosiaalista verkostoaan ja saa heidän voimaan paremmin ja elämään kaunista ja ystävällistä elämäänsä vielä pitempään. Jotain samaa minä ehkä nyt tavoittelen.

Niistä aamulääkkeistä en kyllä ole ihan varma.

Mistä tätä unta oikein riittää?

Eilen nukuin kellon ympäri ja lisäksi torkuin sohvalla muutamaan otteeseen. Illalla ajoissa nukkumaan ja tänään heräsin ovikellon soittoon puolilta päivin, kun pappa tuli tyhjentämään ojaa vedenpaisumuksesta. En tosin aikanaan ottanut sikainfluenssarokotetta, mutta narkolepsialtahan tämä vaikuttaa. Tai sitten olen vain tosi väsynyt.