October mornings

Aamuissa on ihanaa hehkua, vaikkakin ne ovat jo kovin viileitä. Tuntuu, kuin maailma olisi palannut raiteilleen. Isä soitti aamulla, juteltuaan lääkärin kanssa. Häntä mietitytti aivoinfarktinsa vakavuus ja mahdolliset pysyvät vauriot. Totesimme kuitenkin, että hän tulee toipumaan tästä, vaikka se veisi aikaa. Rakastan sitä, kun isä soittaa ja näen puhelimessa hänen nimensä. Rakastan sitä, että puhumme taas puhelimessa, vaikka se onkin vaivalloista. Tänään olen uppoutunut takaisin opiskeluihin, se tuntuu hyvältä. Kanat menivät äsken pyynnöstäni sisään häkkiin, ne ovat mainioita otuksia. Toivon, ettei tulisi liian pian kylmää eikä niiden tarvitsisi vielä lähteä talvimajoitukseen. Tänään taidan laittaa jotain hyvää ruokaa, missä on valtavasti valkosipulia. Ollaanhan hengissä ja kotona.

October mornings have this beautiful glow but they are already very cool. I feel like the world is back on it´s track. My father called this morning, after talking to his doctor. He was worried about the permanent damage in his brain after the stroke and he had realized, how serious the stroke had been. We agreed that he will recover from this, no matter how long it takes. I love seeing "Dad" in my phone when it´s ringing and I love talking to him in a phone, even when it´s not easy. Today I´ve been studing again and it feels great. The chicken ladies are behaving like trained dogs, they go back to their cage when I ask them to. They are such a funny birds. I hope it's not getting cold too soon - I wish to keep them home still for a while. Tonight I will cook something really good with a truck load of garlic. We are alive and at home, it makes me so happy.