Chiliä

Rouva Töölö kysyi ensimmäisessä puhelussaan häiden jälkeen, miltä nyt tuntuu? Onko maailma ihan toisenlainen, värit kirkkaammat? Tietysti, kaikkihan on nyt toisin. Myös makuaisti on syventynyt ja vaatii vahvoja, uusia kokemuksia. Uutena vuotena miehen paras ystävä oli tehnyt ihan mahtavaa Chili con carnea. Sen innoittamana olen ensimmäistä kertaa vuosiin yrittänyt samaa. Liedellä porisee nyt padallinen nautaa, chiliä, valkosipulia, tomaattia, papuja, limeä, pippuria ja hunajaa.

Tulista ja kuumaa, ihan kuin kokkinsa. Tosin se saattaa johtua myös kuumeesta.

Vahva ehkä

Minua on naurattanut monta päivää miehen positiivisuus. Hän sanoo kaikkiin mahdottomiin asioihin "siis vahva ehkä".

Esimerkki. Teini-ikäinen nuorimies ja kysymys hänen uudenvuoden suunnitelmistaan. Sanon: Jos sulla ei ole muuta niin olet tosi tervetullut meidän kanssa Espooseen, ollaan kiinalaisten luona ja siellä on varmaan tosi kivaa. Poika vastaa sadasosasekunnissa, että on suunnitelmia. Mies kuulee tilanteessa kuitenkin vahvan ehkän.

Ei varmaan tarvitse kertoa, millä kokoonpanolla vuosi vaihtui Espoossa.

Rivien välistä

Toivottavasti en aliarvioi älykkyttänne, kun sanon: minä rakastan tätä vanhaa taloa. Te ette varmaan ole lukeneet sitä rivien välistä. Kuulen Tubbsin tuhahtavan: Joo eipä. Minä rakastan sen naksahteluja, sen tuoksua, tuulen huminaa hormissa. Minä rakastan perheeni ääniä, kun kuulen ne vintistä alas tai päinvastoin. Minä rakastan vintin hiljaisuutta, kun olen siellä, turvassa. En ole koskaan ollut näin kotonani missään. Talo on ottanut meidät vastaansa, suojaansa. Yli sata vuotta se on seissyt paikallaan, miehen suvun eläessä, syntyessä ja kuollessa sen mailla. Alma tuli tähän taloon miniäksi lähdettyään evakoksi Karjalasta, leipoi maailman parhaita piirakoita ja mieheni rakasti häntä ihan höperönä ollessaan pieni poika. Nyt me asumme tätä taloa, minä leivon pitsaa hänen leivinuunissaan ja me olemme onnellisia.

Mirka joskus sanoi, että talo on kuin viides perheenjäsen. Niin se vaan on. Jollain kummallisella tavalla talolla on oma persoona ja rooli perheessä. Rakas ystäväni Maikka kertoo näkevänsä edelleen unia keltaisesta talostaan. Minä muistan heidän talonsa ja puutarhansa elävästi, heti kun suljen silmäni. Se oli koti, jossa oli lämmin ja hyvä olla.  Ihmiselle, joka kiintyy maisemiin, rakennuksiin ja bussireitteihin, rakkaus taloa kohtaan on valtava, juurruttava voima. Minä olen tullut kotiin.

Lentokuva

Maalla asumisessa mahtavaa on myös taulukauppiaat. Niitä ei koskaan näe kaupungissa. Eilen ovelle pölähti mies, joka myi lentokoneesta otettuja valokuvia taloista. Olin tavallaan kiinnostunut, mutta en kuitenkaan, koska ne ovat ihan jumalattoman kalliita, 500-600 euroa. Otin kuitenkin jostain syystä hänen yhteystietonsa, vaikka myyjä tuhahteli, etten kuitenkaan soita hänen peräänsä. Hetki hänen lähdettyään pappa tuli käymään, ja oli tosi kiinnostunut kuvista. Soitin miehen takaisin, ja hän kysyi: "Ai siitä gerbiilitalosta?" Hmm, kiva. Ei kuitenkaan nimittänyt minua hulluksi kissanaiseksi.

Pappa sai kuvansa ja taulukauppias kauppansa. Kaikki olivat tyytyväisiä. Kuvassa talo ja piha ovat täydellisiä, ei ruohonkorsikaan vinossa. Jotenkin epäilen, että ensi kesänä ei kannata lentomaileja ja filmiä meihin haaskata.

Hyvä päivä

Nukuin, nukuin, nukuin tänään. Se oli ihanaa, nukahtaa vain aina uudestaan. Sitten siirryin alas, ruokin kissat ja gerbiilit, ja olen istunut kahvimukini kanssa kiikkutuolissa. Kahvimukini on kiinalaisesta Starbucksista ja siinä on vuoria ja lohikäärme. Ettei totuus vain unohtuisi. Tuli naksuu hellassa. Kun ruokin gerbiilit, pienempi ja mustempi veljeksistä vasta heräsi ja venytteli. Ette ole maailmassa nähneet suloisempaa näkyä, kuin oiristeleva pikkuruinen aavikkohiiri. Kipeänä tai ei, mutta tämä on hyvä päivä.

Myrsky

Tänään piti olla tapaninpäivän veroinen myrsky. Kuuntelin sitä yöllä, ulkona puhisteli hiljaa ja sisältä kuului ääniä, joihin tarvitaan sähköä. Suljin silmäni ja nukahdin. Nyt ulkona sataa vettä, taivas roikkuu harmaana pellon päällä.

Tapaninyönä hieman pelkäsin, talon puolesta. Myrskytuuli oli niin kovakourainen. Hiljaisuudesta sisällä tiesin, että jotain oli pielessä. Talo oli äänetön. Ei jääkaapin naksahtelua, ei ilmalämpöpumpun huokailua. Noustessani ylös seitsemältä totesin sähköjen menneen. Loput olette kuulleet uutisista. Meiltä sähköt menivät vain 60 tunniksi, mutta kieltämättä hieman kriittisenä päivänä. Seurauksista ehdimme kärsiä vain muutaman tunnin lomaillessamme hotellissa, mutta tietysti sulaneet jääkappi ja pakastin harmittivat. Enemmän ehkä kolahti kuitenkin oman elämän haavoittuvuus. Meillä on onneksi läheisiä kenen luokse mennä, mutta kuka haluaisi lähteä pois omasta kodistaan. Eilen pappa muisti, että vessaan me voisimmekin hätätilassa käyttää vanhaa kaivoa, jonka vesi on liian ruosteista juotavaksi. Vessavetenä se kyllä menisi. Saunassa meillä on nyt puhdasta vettä varattuna muutamaksi päiväksi. Lämmitykseen on sisällä onneksi hella ja pönttöuuni, niillä pärjää vielä kohtuullisilla pakkasilla. Puuhellalla voi myös laittaa ruokaa. En voi sille mitään, että haluaisin olla omavarainen, tietää pärjääväni hankalissakin olosuhteissa. Ehdotin miehelle kuivakäymälän tai hyysikän rakentamista pihan perälle, ja tietysti aurinkopaneelin hankkimista kesämyrskyjen varalta. Myrskyt ovat lisääntyneet, luonto muuttuu. Mummi ja pappa asuivat Villa Almassa 20 vuotta. Sinä aikana ei kertaakaan ollut pitkää sähkökatkoa eikä näin märkää ja lämmintä talvea. Me olemme asuneet taloa reilut kolme kuukautta ja nyt jo mietimme kuinka varautua poikkeusolosuhteisiin.

Vain vähän kipeä

Muutama päivä puolikuntoisena, tänään nitkahdin lopullisesti. Epäilin töissä ehkä kuolevani tähän, kun oli niin kurja olo. Muistuttivat, että olen luvannut hakea miehen töistä, joten ei ehkä kannata ainakaan toimistolle kuolla. 

Torkuin kotona sohvalla, rintakehälläni raskas paino ja hengityksessä outoa rohinaa. Kyllä oli lopun merkit ilmassa. Tai sitten se oli 8-kiloinen kissapoika. Huomenna jään kotiin. Bo Carpelanilla on runo tähänkin vaivaan.

"Olisi vain vähän kipeä

makaisi vuoteessaan

yöpöydällä puolukkamehua

saisi lukea jännittävää kirjaa

eikä piittaisi mistään muusta,

torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä

kuuntelisi hajamielisenä

putoavan lumen ääntä, 
hidasta, ulkoa."

Hyväksyin kuitenkin

Jestas miten kiusallista.

Työkaveri pyytää facebook-kaveriksi. Siis sellainen tyyppi, jota en välittäisi nähdä töissäkään, saati sitten vapaalla. Tästä ei pääse mitenkään luistelemaan tyylikkäästi. Pieni heikko hetki töissä ja erehdyin juttelemaan hänelle mukavia, ja tämän siitä sai. Mitään kunnollisia perusteita ei ole tarjolla kuten ”haluan pitää työelämän erossa muusta elämästä” – siis miksi sinulla on kolme muuta työkaveria jo kaverina? No kun ne on kivoja, mutta sinä et? En huomannut kaveripyyntöä – olin muuten vain fb:ssa koko illan ja vaihdoin mm. profiilikuvani. Oikeasti. En halua loukata, joten miksi ihmeessä pitää pyytää fb-kaveriksi, kun ei olla kavereita muutenkaan? Miksi ei voi odottaa, että minä pyytäisin? That would never happen. Minusta aina ja kaikkialle hyvin sopiva motto on: minulla ei ole kavereita enkä ole niitä täältäkään tullut hakemaan. Tiedän miten tämä päättyy. Hyväksyn kaveripyynnön lopulta tuskissani. Mutta kun en halua kavereita!!!! 
 

Lost

Keskustelu muutama päivä häiden jälkeen:

Kerroin ystävälle, kuinka mies on taantunut gerbiilin tasolle häiden jälkeen ja että luulen joutuvani vaatimaan avioliiton mitätöimistä. Mies hukkaa kaiken, tietokoneestaan lähtien. Eilen hän hukkasi jopa voileipänsä. Ystävä sanoi, että en voi jättää miestä nyt, kun hän tarvitsee minua. He is lost without you, John said. Kirjaimellisesti juurikin näin. 

Kiva idea

Tiesittekö, että kaikkien joulunvihaajien kannattaisi viettää joko syntymäpäiviä tai häitä jouluna. Se tuo kivasti muuta funktiota pyhiin ja luo uusia perinteitä. Jos on syntynyt kesäkuussa kuten minä, se on tietysti vähän hankalaa eikä jätä muuta vaihtoehtoa, kuin ne häät. Väitän, että ensi vuonna minäkin olen ihan täpsyissä joulun - eikun ensimmäisen hääpäivän alla, jotain kärpäspaperi-nahka-pumpuli-päivää odotellessani.

Monenlaista logiikkaa

Eilen satoi muutama sentti lunta. Mies meni lumitöihin, itse pysyin tupahommissa. Kaaos on aika mittava tällä hetkellä. Aamulla töihin lähtiessä näin miehen lumitöiden jäljet. Hän oli kasaillut kyllä lunta eri kohtiin, mutta lisäksi hän oli pyörittänyt valtavan lumipallon, ehkä metrin halkaisijaltaan. Koko nurmikon peittänyt lumi yhdessä tiiviissä pallossa. Olin sanaton.

Työkaverin mies oli eilen vaihtanut vaimonsa pyynnöstä lakanat. Puhtaan pyykin korissa päällimmäisenä oli ollut heidän lastensa lakanoita.Työkaverini oli nukkunut viime yön Simpson-lakanoissa ja mies itse jääkiekkolakanoissa. Keskustelimme siitä, voiko pyytäessään toista tekemään jonkun työn omasta puolestaan sanella myös ehdot, kuinka asia pitää tehdä?

Jos oma logiikka on aika jäätävä, niin kyllä tuo miehinenkin toimintamalli joskus mietityttää.

Sugar addict

Blogistaniassa laihdutetaan, töissä laihdutetaan, koko maailma tuntuu olevan keventymässä. En myönnä, että itse tekisin sitä samaa, vaikka olenkin kääntänyt herkkuhanat kiinni. Joulukuinen täysin epähengellinen paastonaika teki hyvää, ja häiden jälkeinen muutaman päivän herkuttelu oli ihanaa. Nyt taas kaipaan sitä harvinaista tunnetta, että minulla on selkäranka ja voin olla myös syömättä herkkuja. Minä en juurikaan pysty lihomaan ruoalla, niin paitsi karpatessani taisin vähän liioitella rasvojen määrää. Mutta sokeri ja suklaa ovat himojeni kohteita, ja pystyessäni sanomaan kiitos ei, oloni on kuin raitistuessa. Kiitos mutta ei kiitos, minä osaan pitää hauskaa myös ilman sokeria.

Rutiinien muutos

Olemme kustannustehokkaita dieselinkuluttajia ja liikkeellä yhden työmatka-auton taktiikalla. Siis jo toista aamua. Siitä seuraa, että olen työpaikalla heti kukonpierun jälkeen ja joudun heräämään klo 6.15. Siitä myöskin seuraa, että joudun kuuntelemaan heti aamusta Radio Rockia, mitä toisaalta kyllä helpottaa se, että aamuääneni Harri Moisio on siirtynyt sinne myös. Katsotaan kauanko tätä kestää. Alan jo huomata, että aamuiset työmatkarituaalimme ja rauhoittuminen sekä töihin matkalla, että sieltä palatessa, saattavat olla merkityksellisempiä kuin dieselin hinta.

Todellakin toisenlainen lahja

"Toisenlainen häälahja

Tämä onnittelu- ja lahjakortti suo teille kyyhkyläisille etuoikeuden tutustua vähän toisenlaisiin lintuihin - ehkäpä luomakunnan viisaimpiin olentoihin, jotka takaavat teille muhkeat munakkaat aamusta toiseen. 

Linda ja Vanessa muuttavat luoksenne
kesällä 2012."

Onni on oma pieni kanala.

Kaksi erilaista

Sormukseni ovat neliskulmainen ja pyöreä, kaksi ihan erilaista. Jotenkin ne vain sopivat yhteen, ihan kuin mekin. Menen nukkumaan sormukset sormessa, jotta tunnen ne yöllä, kun herään. Ja muistan.