Höpönpöpön

Tänään opiskelukavereiden kanssa ollaan mässäilty sitten kun opiskelijaelämä päättyy, niin mitä kaikkea teenkään-pohdinnalla. Sellainen laihdutuskuuripuhe, mitä kaikkea syönkään kun olen taas laiha. Itse kovaan ääneen mainostan lukevani kirjoja, sellaista dekkari-hömppää ja muuta ihanaa. Höpönpöpön. Aion raataa itseni tainnoksiin pihahommissa. Aion kirjoittaa kirjoja, aion jatkaa opintoja, taidan alkaa tehdä enemmän töitä. Rakastan laiskuutta, mutta pieninä annoksina ja teoriassa. Jos makaan vain sohvalla pitempään kuin kaksi iltaa, tunnen elämäni valuvan hukkaan ja lamaannun. Nautin opiskelusta, oppimisesta, itseni haastamisesta. Hullu.

Pieni askel maailmalle, mutta suuri askel minulle

Olen viihtynyt hyvin töissäni. Olen kuitenkin rajannut aika vahvasti yksityiselämän sen ulkopuolelle, enkä halua nähdä työkavereita työn ulkopuolella. Aiemmin aikuisiässä läheisimmät ystävyyssuhteeni ovat kuitenkin alkaneet työtoveruudesta. Nyt olen vain jotenkin kokenut, että minulla on riittävästi ystäviä, joita en heitäkään ehdi tavata tarpeeksi. Yhden työtoverin kanssa tapasimme pariskuntina, he kävivät meillä kylässä syksyllä. Hänen miehensä oli kuitenkin niin pönttö, että myös oma suhteeni kivaan työkaveriin teki pienen mahalaskun. Työyhteisöni kollegat tapaavat toisiaan tosi paljon, käyvät työpäivien jälkeen yhdessä syömässä ja hengaavat yhdessä. Voitte ihan pikaisesti veikata minkä verran minulla riittää intoa osallistua niihin kohtaamisiin. Minähän katselen niitä tyyppejä jo kaiket päivät?! Mutta nyt olen tehnyt suuren askeleen tässä asiassa.

Eräs tosi kiva työkaveri on samassa vaiheessa keittiöprojektissaan kuin minäkin. Sovimme maanantaille treffit ikeaan keittiöosastolle, ihan huippua! Minä jopa ehdotin asiaa, olen ylpeä siitä. Pieni sosiaalisuuden häivähdys! Olen inhimillinen, en robotti! Tämä todistaa sen.

Sitä paitsi

Huomenna on 2-kk hääpäivämme. Taidan viedä miehelle aamiaisen sänkyyn ja hän puolestaan voi viedä minut ulos syömään.

Hoh hoijaa

Hoh tämän suvun kanssa. Erehdyin eilen poikkeamaan keskelle veljen perheen aviokriisiä. Äiti taas oksenteli tänään aamuviidestä ja teki siitä Valtavan Numeron. Vaikka hän on ammattisairastaja, keneltäkään ei jää huomaamatta, että hänellä on jotain vaivoja. Kovaääniset voi voi-huudot, tuskainen voihkiminen ja muu dramaattinen toiminta ei jätä asiaa epäselväksi kenellekään. Olen pahoillani, että hän on kipeä. Olen vain tottunut siihen, että kun on kipeä, yritetään jotenkin kärsiä omassa nahoissa ilman suurta huutoa ja melskettä. Tai tietysti miehelle marisee, mutta noin julkisesti. Äidin sisko oli yrittänyt soittaa tänään, ja koska yleensä kyseessä on päihtynyt avautuminen, en soittanut takaisin. Kävin keskustelua omantunnon kanssa, onko syytä kuitenkin kokeilla ja jos he ovat kunnossa, kutsua huomenna käymään, sitä asia ehkä koski. Mutta ei, ei pysty. Olen valmiiksi tukka täynnä tätä sukua ja hyväntekeväisyyskiintiö on nyt käytetty tältä viikonlopulta. Kaksi päivää matkustamista ja luentoja, takana täysi työ- ja opiskeluviikko. Huominen pitäköön sisällään vain kaikkea mukavaa laiskottelua. Kuten tämän: mies oli pikkukaupunkimme kaupalla törmännyt ystäväperheeseemme Espoosta, joilla on lapsensa kummit meidän paikkakunnalla. Mies oli saanut houkuteltua heidät poikkeamaan myös meillä huomenna. Ihanaa! Juuri viikolla ajattelin heitä ja sitä kuinka ikävöin heidän näkemistään. Tätä se tiesi. Etiäinen.

Pientilallista

Mies kävi tänään tekemässä vuokrasopimuksen jatkon pelloista, naapurimme jatkaa siis niiden viljelyä. Niitä on vain 2,6 ha. Kun hoidan kissoja ja hiiriä, hihittelen itsekseni olevani todellinen pientilallinen. Vielä kun saadaan kanala pystyyn ja kanaset sinne asumaan, meillä on kirjaimellisesti pieni maatila. Toistan itseäni, mutta se on minusta ihanaa.

Ainoa huono puoli on, että pitemmät matkat saa jatkossa unohtaa. Jotenkin epäilen, ettei kunnalta löydy lomittajaa hoitamaan meidän pientilamme lomituksia. 

Luennoilla (ja netissä)

Luennoilla, olen nyt käyttänyt nettiaikaani hieman pirstaleisesti, vaikkakin vielä pysytään raameissa. Lähdin aamulla kuuden maissa kotoa, matkustin viisi tuntia ja istun täyden työpäivän luennoilla. Isä hakee minut luentojen jälkeen heille, aion ottaa riskin. Aamulla tulen takaisin ja iltapäivällä matkustan kotiin. Siinä välissä haluan vain nukkua, nukkua, nukkua.

Olen ehtinyt lukea

"Maailma ei vanhene, se on jo hyvin vanha. Valo epäröi. Runoilijat eivät. He voisivat täyttää maailmanpuun jokaisen valekuolleen oksan myöhäisellä syyskukinnalla. Syksy selkiinnyttää, syksy on suuri graafikko. Sumussakin puiden musta on kova kuin veitsen terä. Kun joku lintu kirkuu, kaikuu. Hitaasti lehdet, ajatukset, ruumit ja päivät putoavat maahan maatumaan. Silmä näkee tarkasti unen ja päivänkirkkaan ilman."

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta

Kielletyt sivustot

Eräät sivustoista ovat varmaan nettipaastoni aikana kokeneet  romahduksen kävijämäärissään. Tällaiset googlen kautta löytyvät nettilääkärikirjat. Aina kun minua kolottaa, vihloo tai nipistää, googletan ja teen itsediagnoosin. Miehellä arvuuttelin edellisviikolla uusinta diagnoosiani. Mies epäili kasvainta takaraivossa, kun valitin polvikipuja. Miehellä on hyvä draaman taju. Mutta ei, en minä sitä tarkoittanut. Olen varma, että minulla on nivelrikko polvissa. En voi nyt vaan tarkistaa lisäohjeita, kuinka sitä itsehoidetaan, kun en pääse sivustoille. Epäilen, että ohjeet liittyvät liikkumiseen ja laihtumiseen, mutta ei voi tietää.

Kyllä laiska keinot keksii

Minulla on nettikielto päällä siis töissäkin. Säästän visusti kallisarvoiset 30 minuuttiani iltaan, jolloin saan käyttää ne rauhassa. Koska saan käydä työhön tai opiskeluun liittyvillä sivuilla, viihdytin tänään itseäni lukemalla väitöskirjoja ja erityisesti niiden esipuheita. On kiinnostavaa lukea, ketä ihmiset kiittävät. Sen verran jouduin aamulla töihin päästyäni tarkistamaan, että tsekkasin ylen sivulta kumpi tuli, tyttö vai poika. Prinsessa <3

Iltapäivällä kuitenkin yllätin itseni laiskottelemasta yhtä lailla. Kun en päässyt nettiin lorvimaan, istuin nojatuolissa lukemassa Menaisia. Siis töissä. Kyllä sitä on. 

Tien päälle

Huomenna taas opinnot kutsuvat. Aamukuuden jälkeen junalle ja lauantai-iltana takaisin. Saako sanoa, ettei huvita lähteä?

Tuhkakeskiviikko

Pääsin pitkästä aikaa tänään lempikirkkooni, Turun tuomiokirkkoon. Tai yhteen niistä, ehkä täytyy lisätä myös rakas Tapiolan kirkko sekä vihkikirkkomme Kauniainen listoille. Ehdin sopivasti siivousreissultani tuhkamessuun, ja nautin vain niin tuomiokirkon käsittämättömästä jykevyydestä. Suomen vanhimmaksi rakennukseksi se on uskomattoman kokoinen, kuinka se oikein on tehty? Turun tuomiokirkko on siitä helppo kirkko, että siellä on niin paljon nähtävää ja katseltavaa. Musiikki siellä on yleensä tosi upeaa. Sunnuntain messut ovat jääneet nyt osaltani vähiin, kun emme enää asu kaupungissa. Siksi oli ihanaa päästä sinne tänään. 

Hyvää alkanutta paastoa ystävät! Tästä tulee hieno kevät. 

Siunaus

Siunaa minulle, Jumala
maa jalkojeni alla
Siunaa minulle, Jumala
polku, jota kuljen;
siunaa minulle Jumala,
se mitä ikävöin, 
sinä ajasta aikaan Ikuinen,
siunaa leponi.

Siunaa minulle se,
mitä kannan mielessäni
Siunaa minulle se,
mikä on lähinnä sydäntäni
Siunaa minulle se,
mihin panen nyt toivoni
Oi kuningasten Kuningas, 
siunaa silmäni!

Kelttiläinen rukous

Rauhaa

Rauhaa naapurien välille,
rauhaa sukulaisten välille
rauhaa toisiaan rakastavien välille,
elämän Kuninkaan rakkaudessa.

Rauhaa kahden ihmisen välille,
rauhaa vaimon ja hänen miehensä välille,
rauhaa äidin ja lasten välille,
Kristuksen rauhaa, 
joka on kaiken rauhan yläpuolella.

Kelttiläinen rukous

Matkaevästä

Löysin vintistä kaipaamiani kelttiläisiä rukouksia, ne ovat runollisia ja kauniita. Lisäksi löysin valtavasti hauskoja valokuvia, mm. pikkusiskoa varten. Hän täyttää pian 30, ja keksin kuville kyllä käyttöä. Sisko pienenä vaaleanpunaisessa hatussaan. Sisko tätimme muhkeassa syleilyssä suu täynnä rautaa. Rippikoululainen, teini. Sisko lentokentällä lähdössä vaihto-oppilaaksi. Valokuvien muistelu vei vaatekaapin siivous-aikani, mutta ei ole kiire. Aika alkoi juurikin nyt. Olen syönyt lopun tiikerikakun ja juonut mustaherukkamehua. Olen valmis. 

Sinulle haluan toivottaa:

"Kohotkoon tie kohtaamaan sinua,
puhaltakoon sinulle aina myötätuuli,
paistakoon aurinko lämpimänä kasvojasi vastaan,
sade virratkoon pehmeänä pelloillesi;
ja kunnes jälleen tapaamme toisemme,
pitäköön Jumala sinua kämmenellään."

 

Retkelle lähtö

Ihana hiljainen ilta kotona. Mies iltavuorossa. Tuli paukkuu hellassa.Olen piinannut Pullaa antamalla sille särkylääkkeen, mutta se kestää minulta jonkin verran hoitotoimenpiteitä. Mikään jatkuva lääkitys ei sen tapauksessa kyllä tule kysymykseen. Tänään aion: tehdä pari pientä asiaa opintojen hyväksi, järjestää vaatekaappini ja katsoa eilisen Good Wifen. Lisäksi aion jatkaa pohdintaani huomenna alkavaa paaston aikaa koskien, se tuntuu kuin laukun pakkaamiselta kivalle retkelle.