Tänään oli Fat campin ensimmäinen punnitus. Me neljä työtoverusta, joita minä tsemppaan nimellä Hottikset tai Laiheliinit, astuimme ensimmäisen kerran vaa'alle viikon yhteisen kilvoittelun jälkeen. Tulokset eivät päätä huimanneet, mutta suunta on kuitenkin oikea. Omalta osaltani täytyy tunnustaa, etten ole vielä päässyt edes alkuun. Viikon saldo oli +-0. Rakas ystäväni Lempi kuittaili minulle jossain vaiheessa kommenttilaatikkoon laihduttamiseni tarpeettomuudesta. Muru, me emme ole nähneet yli seitsemään kiloon ja työkaverini sanoja lainatakseni: "olen paljon lihavampi kuin miltä näytän."
Minun tavoitteeni on painaa juhannuksena 64 kg, mikä on ihan kohtuullinen paino ihmiselle, joka on 165 cm pitkä. Painan nyt 72 kg, ja vaikka 10 vuoden kuluttua varmaan toivoisin painavani vain 72 kg, tällä hetkellä se tuntuu minusta liialliselta. Ja koska olen suvusta, jossa naiset helposti muuttuvat plussapalloiksi, katson minulla olevan oikeus hitsata niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin painosta. Ihannepainoni olisi alle 60 kg, mikä ei sekään ole vielä ollenkaan pahan näköinen paino minulle. Mutta se vaatisi kyllä jotain suurempia ponnisteluja. Se vaatisi myös selkärankaa, mitä en omista enää nykyään lainkaan. Napsin suklaamunia edelleen, vaikka pääsiäinen meni jo. Syön keksejä kuin näkkileipää. Eilen rakastuin ystäväni luona sitruunaiseen vadelmajuustokakkuun, se oli taivaallista. Sitä on pakko tehdä vapuksi. Ja munkkeja. Rakastan munkkeja.
Viime viikonloppuna opettajani kertoi laihtuneensa greippiä syömällä 11 kg. Hieman epäilen niiden toimivuutta. Olen syönyt tällä viikolla jo neljä greippiä, ja oliko sillä mitään vaikutusta? Seuraavaksi täytyy kai alkaa juosta.
3 kommenttia:
Niin, on hankalaa löytää semmoista liikuntaa, mikä olis tarpeeks kivaa ja motivoivaa että sitä jaksais tehdä enemmänkin... Kun taas herkut on kivoja ja motivoi yllättävänkin helposti... Niisku
Heippa Fredrika, jälleen piti tarttua näppikseen, kun juttusi oli niin hauska - ja ah niin tutun kuuloista. Minulla on lapsuuden ystäväni kanssa vastaava Fat Camp joka kevät. Se on meille yhtä tiukka ja tunteita herättävä kisa kuin Suomi-Ruotsi maaottelut aikoinaan. Tämä on nääs kisa, jonka häviäjä, eli se joka ei ole tavoitettaan saavuttanut, joutuu oikeasti tekemään jotain vähemmän kivaa, esim pesemään kaverin ikkunat.
Jaan pituutesi ja lähes painosikin ja tavoitteeni juhannukseen mennessä on n. 66 kg, sekin tietää puolen kilon tiputusta viikossa, joten ei siihen kakkupaloilla juuri saa herkutella! Mutta saas nähdä kuinka meidän käy!
Tsemppiä toivoo Tiina
Niisku; aamen, motivaatiot eivät ole ihan kohdallaan ja suhteessa!
Tiina, kiitos kommentista :) mukavaa, ettei ole yksin tavoitteiden kanssa. Voidaan tsempata toisiammekin. Tuokin on aika hauska motivoija tuo ikävä nakki, joka napsahtaa. Tsemppiä projektiisi ja ihania kevätpäiviä :)
Lähetä kommentti