Mies lähti perinteiselle sählyturnausreissulleen työkavereidensa kanssa, sellaiseen, jonka päätarkoitus on olla humalassa. Hän kolisteli aamulla koko talon hereille ja minä puhisin kiukkuisena. En voi käsittää, ettei ole mahdollista lähteä liikkeelle niin, että muut talossa voisivat nukkua. Hänen lähtönsä sen sijaan on riemastuttavaa, koska mies aivan liian harvoin käy yhtään missään ja minusta on ihanaa, että hänellä joku Oma Juttu, vaikkakin sitten siellä humalassa. Tämä tarkoittaa myös, että olen yh-vanhempi koko päivän ja koska oikeasti en ole kenenkään vanhempi, se tekee oloni oikein tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Luvassa on pihahommia, vappujuhlien ja teinin serkun ristiäisten valmisteluja pakkaseen, pappa ja anoppipuoli tulossa munkille ja simalle. Ja illalla menemme typyn kanssa katsomaan Fitness-oopperaa Svenska-teateriin Turkuun, rooleissa mm. ihana Mari Palo, tuo Keski-Pohjanmaan lahja maailmalle.
Nämä yh-päivät ovat siitä kivoja, että kun mies on kotona, minä olen se paha vanhempi. Se, joka muistuttaa nukkumaanmenoajasta ja pakottaa syömään lautasen tyhjäksi, laittaa rajat tietokoneella tai pleikkarilla notkumiseen. Kun kiva vanhempi on poissa, minä en näytä enää niin pahalta ollenkaan. Vaikka samat säännöt pelittävät edelleen, minä näytän kivemmalta ilman vertailukohtaa. Voin vaikka antaa syödä munkkeja jo aamupalalla ja olla "just rento", kun muksut toimivat kuin ajatus ilman naputtamistakin. Aurinkoista lauantaita teille myös ihanaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti