Olen toivottoman romanttinen, rakastunut, hieman pakkomielteinen. Siis suhteessa pihaan. Omenapuiden leikkaaminen on edelleen kesken. Vaikka leikkaisin tunnista toiseen, ne eivät vain valmistu. Kuinka valtavasti niitä oksia oikein on? Pyöreän kukkapenkin aita on 3/4 valmis. Rakensin tänään myös keittiöpuutarhalle kehikon, siis kokosin lähinnä. Mutta jos käyttää porakonetta, niin kyllä se minusta on rakentamista. Altaan vierelle olen tehnyt mietiskelypaikan, siinä on pieni penkki, missä voi istua ja katsella lammen pintaa. Viime kesänä sudenkorennot rakastivat tuota pikkuruista lampea. En malta odottaa, että sudenkorennot tulevat.
Tänään lannoitin nurmikon luonnonmukaisella aineella, joka tekee siitä tuuhean kuin karhun turkki. Hemmottelin havupuita niille tarkoitetulla balsamilla. Lupiini koki yllätyksen luonnonmukaisen myrkyn muodossa, katsotaan kuka viimeksi nauraa. En osaa päättää, voivatko intiaanililjat jäädä jo ulos, saati muratti, joten nostelen niitä vajaan ja takaisin ulos. Ja taisin löytää riittävästi tiiliä kasvinhuoneen perustuksia varten. Huomiseksi on luvattu aurinkoa, ja minä olen työmatkalla hämeessä. Kokonainen päivä erossa rakkaastani! Pihassa on sama ongelma kuin kissoissa; vaikka olisi kuinka ikävissään, niille ei voi soittaa.
2 kommenttia:
Mitä?! Olet tulossa mun kotikulmilleni etkä ole kertonut.. Tsemppiä hei Lupiinin häätöön! Oot melkoinen fakiiri jos saat sen taiottua pois.
Voi Sally, mä en ikinä muista, että sä asut hämeen suunnalla. Ja kiitos, tuo pirulainen on kyllä tiukassa. Olen kaivanut, myrkyttänyt, repinyt ja katkonut. Ja penkissä nököttää. Toistaiseksi.
Lähetä kommentti