"Pystymetsää ja laakeeta peltoo,
maisema herättää jumalanpelkoo
Täällä taivas roikkuu uhkaavana
päittemme yllä
Oot nuori ja rauhaton sydän,
kyllästyny tähän kuolleeseen kylään
Kun maltat mielesi,
pääset maailmaan kyllä..."
kyllästyny tähän kuolleeseen kylään
Kun maltat mielesi,
pääset maailmaan kyllä..."
Siitä tulee elävästi mieleeni nuoruuden keväät, savuntuoksu, epätoivo ja ikävä. Olin siis lähdössä kohti pohjanmaata. Jotenkin tuo laulu tekee minut valtavan iloiseksi. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, siitä ilosta mitä tunnen, kun minun elämäni on maailmalla ja olen vapaa. On mahtavaa olla aikuinen, elää omaa elämää ja saada olla onnellinen. Vaikka nuorena olisi ajatellut ja pelännyt ihan mitä vain. Menneisyyden vangiksi ei ole pakko jäädä. Jokainen voi olla ihan mitä haluaa, ja elämä on hyvä.
Keskipohjanmaalla sataa räntää vaaterissa. Juodaan kiinalaista jasmiiniteetä, syödään porkkanakakkua ja ollaan onnellisia. Toivottavasti tekin. Halaus!
3 kommenttia:
Tää puhutteli jotenkin nyt syvästi.... Huoh, kyllä kaikki järjestyy. -Mii
Kuten aiemmin kirjoitit, Pohjanmaan kevät on kurja. Silti täällä voi elää, vaikka kyllä Jukka-Poika on oikeessa biisissään. Jospa täältä joskus pääsis poiskin. ;)
Sissi
Mii, haleja ihanainen!
Sissi; se harmaus ja värittömyys on joskus aika raskasta. Mutta koti on siellä missä sydän on. Haleja!
Lähetä kommentti