Jotain valmistuu ja jotain alkaa

Tänään on ollut varsinainen puuhapäivä. Sain puunattua pihasaunan kutsuvaksi vappuvieraita varten. Eilen lopultakin valmistui typyn kukkapenkin aita, muotoilen sitä vielä myöhemmin kunhan se asettuu. Ainakin lyhennän noita harittavia aidanseipäitä. Nyt se saa kuitenkin olla, kunnes keksin lopullisen korkeuden. Jotain on kuitenkin myös alkamassa, nimittäin keittiöremontti ensi viikolla. Hui! Laitan lisää kuvia myöhemmin, mutta tuossa jotain lähtötilanteesta. Erityisen iloinen olen päästessäni eroon nykykeittiön tyhmimmästä kohdasta; astianpesukone ja roskiskaappi eivät aukea yhtä aikaa.   

10 hyvää mielen syytä

Katja Ilon vuosi-blogista laittoi kivan haasteen, lista 10 hyvän mielen tekevästä asiasta. Kiitos! Rakastan listoja, siinä heti yksi asia mikä tekee minut onnelliseksi. 

Luettelen näitä asioita siinä järjestyksessä, kun tulevat mieleen. Se ei taida olla kuitenkaan mikään arvo-järjestys.

1. Piha. Pihalla touhuaminen, multa, kukat, kasvit, kivet, nurmikko, lintujen äänet, tuoksut, aurinko...Pihalla tunnen olevani kaikkein eniten minä ja totta. Ja niin onnellinen, että sydämeni välillä pakahtuu. 

2. Koti. Kotona on hyvä olla. Vanhan talon äänet, tulen naksahtelu hellassa, perheen äänet. Myös rakkaus on koti, parisuhde. Tuo miehenrontti jaksaa ilahduttaa minua joka päivä. Se tunne, kun istun kotimme portailla jalat maassa ja tiedän kuuluvani juuri tähän.

3. Perhe. Olen saanut ihanan perheen, joka pääasiassa tekee minulle hyvän mielen. Välillä myös jotain ihan muuta, mutta sitä ei kysytty tässä listassa. Ilahdun lasten kasvamisesta, siitä kun he innostuvat asioista, yhteisestä naurusta ja hassuista jutuista. Myös jaetuista suruista ja yhteisestä elämästä. 

4. Ystävät. Jatkuva ilon, onnen ja kiitollisuuden aihe. Korvaamatonta. 

5. Autolla ajaminen. Rakas pieni oma auto, jossa on tehokas moottori, nahkapenkit ja lasi katossa. Se suorastaan puree tietä ja on mutkissa lähes yhtä kiva kuin moottoripyöräni aikoinaan. Olin välillä 5 vuotta, 4 kuukautta ja 13 päivää ilman autoa, joten oma auto tekee minut edelleen joka päivä valtavan iloiseksi. 

6. Kissat. Ne ilahduttavat joka päivä, viimeistään silloin, kun käpertyvät polvitaipeeseeni illalla nukkumaan. Ärsyttävät, pöhköt, ihanat katinkuvatukset. 

7. Hyvä kahvi. Se tekee minut joskus ihan käsittämättömän onnelliseksi. 


8. Pihasauna, sen lämmittäminen, tuoksu, pehmeät löylyt. 


9. Tähdet. 


10. Ruoka, syöminen, yhteiset ateriat ja juhlat. Elämän suurimpia iloja kaikki nämä yhdessä; ystävät yhdessä, ihania herkkuja. Ruoan täydellinen kauneus ja pyhyys, onnistumisen hetket kun opettelee jotain uutta. Se tunne, kun on kädet taikinassa. Tuoksut joita tulvii uunista, kun leipoo. Chilin ja valkosipulin riemut. Raparperipiirakka ja vaniljajäätelö. Basilika. Puhdasta onnea. 


Haaste täytyy jakaa eteenpäin, joten pyydän Mirkaa, Sissiä, Pinkkiä, JOnnaa ja Dorista kertomaan omat kymmenen hyvän mielen asiaansa. Ja kuka tahansa voi poimia mukaansa, jos tästä ilahtuu :)

 

Yh-lauantai

Mies lähti perinteiselle sählyturnausreissulleen työkavereidensa kanssa, sellaiseen, jonka päätarkoitus on olla humalassa. Hän kolisteli aamulla koko talon hereille ja minä puhisin kiukkuisena. En voi käsittää, ettei ole mahdollista lähteä liikkeelle niin, että muut talossa voisivat nukkua. Hänen lähtönsä sen sijaan on riemastuttavaa, koska mies aivan liian harvoin käy yhtään missään ja minusta on ihanaa, että hänellä joku Oma Juttu, vaikkakin sitten siellä humalassa. Tämä tarkoittaa myös, että olen yh-vanhempi koko päivän ja koska oikeasti en ole kenenkään vanhempi, se tekee oloni oikein tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Luvassa on pihahommia, vappujuhlien ja teinin serkun ristiäisten valmisteluja pakkaseen, pappa ja anoppipuoli tulossa munkille ja simalle. Ja illalla menemme typyn kanssa katsomaan Fitness-oopperaa Svenska-teateriin Turkuun, rooleissa mm. ihana Mari Palo, tuo Keski-Pohjanmaan lahja maailmalle.

Nämä yh-päivät ovat siitä kivoja, että kun mies on kotona, minä olen se paha vanhempi. Se, joka muistuttaa nukkumaanmenoajasta ja pakottaa syömään lautasen tyhjäksi, laittaa rajat tietokoneella tai pleikkarilla notkumiseen. Kun kiva vanhempi on poissa, minä en näytä enää niin pahalta ollenkaan. Vaikka samat säännöt pelittävät edelleen, minä näytän kivemmalta ilman vertailukohtaa. Voin vaikka antaa syödä munkkeja jo aamupalalla ja olla "just rento", kun muksut toimivat kuin ajatus ilman naputtamistakin. Aurinkoista lauantaita teille myös ihanaiset!

Kuin kissa auringossa

Toivottavasti loppuviikko tuo taas tällaisen auringonpaisteen, missä voi nauttia lämmöstä kuin pieni musta kissa. Lattia Kanelin alla siis lähdössä vaihtoon. Tilalle tulee leveää tammi-parkettia, joka näyttää lankkulattialta. Viikonloppuna lopulta kuvaan hurjat ennen-kuvat. Apua. Keittiöremontti on ihan kohta täällä.
 

Laiheliinit puntarissa

Tänään oli Fat campin ensimmäinen punnitus. Me neljä työtoverusta, joita minä tsemppaan nimellä Hottikset tai Laiheliinit, astuimme ensimmäisen kerran vaa'alle viikon yhteisen kilvoittelun jälkeen. Tulokset eivät päätä huimanneet, mutta suunta on kuitenkin oikea. Omalta osaltani täytyy tunnustaa, etten ole vielä päässyt edes alkuun. Viikon saldo oli +-0. Rakas ystäväni Lempi kuittaili minulle jossain vaiheessa kommenttilaatikkoon laihduttamiseni tarpeettomuudesta. Muru, me emme ole nähneet yli seitsemään kiloon ja työkaverini sanoja lainatakseni: "olen paljon lihavampi kuin miltä näytän."

Minun tavoitteeni on painaa juhannuksena 64 kg, mikä on ihan kohtuullinen paino ihmiselle, joka on 165 cm pitkä. Painan nyt 72 kg, ja vaikka 10 vuoden kuluttua varmaan toivoisin painavani vain 72 kg, tällä hetkellä se tuntuu minusta liialliselta. Ja koska olen suvusta, jossa naiset helposti muuttuvat plussapalloiksi, katson minulla olevan oikeus hitsata niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin painosta. Ihannepainoni olisi alle 60 kg, mikä ei sekään ole vielä ollenkaan pahan näköinen paino minulle. Mutta se vaatisi kyllä jotain suurempia ponnisteluja. Se vaatisi myös selkärankaa, mitä en omista enää nykyään lainkaan. Napsin suklaamunia edelleen, vaikka pääsiäinen meni jo. Syön keksejä kuin näkkileipää. Eilen rakastuin ystäväni luona sitruunaiseen vadelmajuustokakkuun, se oli taivaallista. Sitä on pakko tehdä vapuksi. Ja munkkeja. Rakastan munkkeja.

Viime viikonloppuna opettajani kertoi laihtuneensa greippiä syömällä 11 kg. Hieman epäilen niiden toimivuutta. Olen syönyt tällä viikolla jo neljä greippiä, ja oliko sillä mitään vaikutusta? Seuraavaksi täytyy kai alkaa juosta. 

Rakastunut kasvuvyöhykkeellä I

Olen toivottoman romanttinen, rakastunut, hieman pakkomielteinen. Siis suhteessa pihaan. Omenapuiden leikkaaminen on edelleen kesken. Vaikka leikkaisin tunnista toiseen, ne eivät vain valmistu. Kuinka valtavasti niitä oksia oikein on? Pyöreän kukkapenkin aita on 3/4 valmis. Rakensin tänään myös keittiöpuutarhalle kehikon, siis kokosin lähinnä. Mutta jos käyttää porakonetta, niin kyllä se minusta on rakentamista. Altaan vierelle olen tehnyt mietiskelypaikan, siinä on pieni penkki, missä voi istua ja katsella lammen pintaa. Viime kesänä sudenkorennot rakastivat tuota pikkuruista lampea. En malta odottaa, että sudenkorennot tulevat. 

Tänään lannoitin nurmikon luonnonmukaisella aineella, joka tekee siitä tuuhean kuin karhun turkki. Hemmottelin havupuita niille tarkoitetulla balsamilla. Lupiini koki yllätyksen luonnonmukaisen myrkyn muodossa, katsotaan kuka viimeksi nauraa. En osaa päättää, voivatko intiaanililjat jäädä jo ulos, saati muratti, joten nostelen niitä vajaan ja takaisin ulos. Ja taisin löytää riittävästi tiiliä kasvinhuoneen perustuksia varten. Huomiseksi on luvattu aurinkoa, ja minä olen työmatkalla hämeessä. Kokonainen päivä erossa rakkaastani! Pihassa on sama ongelma kuin kissoissa; vaikka olisi kuinka ikävissään, niille ei voi soittaa.

Venyttelevä aamu

Sunnuntaiaamujen ylistys. Kun herää pian nousevan auringon jälkeen, mutta voi jatkaa vielä unia, torkahdella moneen kertaan. Kun kissat nukkuvat kerällä jaloissa, eikä ole kiire mihinkään. Lopulta noustuani olen lueskellut lehtiä ja blogien kuulumisia. Kaneli venyttelee ympärilläni ja puskee hellyydenkipeänä, ollaanhan me oltu erossa kaksi päivää. Pieni hellyydenkipeä musta kissa. Pulla seikkailee jossain ulkona, se on rohkaistunut taas maailman suhteen. Todennäköisesti se piileskelee talon alla ja kurkkii sieltä varo-varovasti.

Mikä ihana auringonpaiste, toivoisin voivani suunnistaa suoraan pihalle. Tänään on kuitenkin bonuslapsen joukkueen kevätnäytös, joten kokonaisen isovanhempi-lauman kanssa suunnistan kaupunkiin. Ja mahdollisimman noepasti sieltä kotiin. Punottu aita on jo yli puoliksi tehty, mutta haluaisin sen tänään kokonaan valmiiksi. Keittiöremontin alta täytyisi alkaa pakata ja raivata tavaroita pois tieltä. Viime viikolla edistyimme lattiamateriaalin suhteen. Ennen kaikkea löysimme kuitenkin kasvihuoneen. Myös sen perustustyömaa odottaa. Ihana kevät! Ihana valo ja pitkät päivät pihalla! Nautinnollista sunnuntaita ystävät!

Pääset maailmaan kyllä

Aamulla kuuden jälkeen radiossa soi Jukkapoika ja ihana Älä tyri nyt; 

"Pystymetsää ja laakeeta peltoo,
maisema herättää jumalanpelkoo
Täällä taivas roikkuu uhkaavana
päittemme yllä

Oot nuori ja rauhaton sydän,
kyllästyny tähän kuolleeseen kylään
Kun maltat mielesi,
pääset maailmaan kyllä..."

Siitä tulee elävästi mieleeni nuoruuden keväät, savuntuoksu, epätoivo ja ikävä. Olin siis lähdössä kohti pohjanmaata. Jotenkin tuo laulu tekee minut valtavan iloiseksi. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, siitä ilosta mitä tunnen, kun minun elämäni on maailmalla ja olen vapaa. On mahtavaa olla aikuinen, elää omaa elämää ja saada olla onnellinen. Vaikka nuorena olisi ajatellut ja pelännyt ihan mitä vain. Menneisyyden vangiksi ei ole pakko jäädä. Jokainen voi olla ihan mitä haluaa, ja elämä on hyvä. 

Keskipohjanmaalla sataa räntää vaaterissa. Juodaan kiinalaista jasmiiniteetä, syödään porkkanakakkua ja ollaan onnellisia. Toivottavasti tekin. Halaus!

Laiska, paksu ja onnellinen

Laiska minä. Olin lakikoulutuksessa päivän ja sen jälkeen menin mamman luokse siivoamaan. Sen jälkeen kävin silmäilemässä Skanssin kevätkenkätarjontaa, päätyen kuitenkin vielä odottamaan Täydellistä Kenkäparia. Huomenna olen kaupungilla työasioissa ja ajattelin samalla tarkistaa Hullujen Päivien kenkätilanteen. Kotiin tultuani olen pääasiassa koomaillut sohvalla. Tämä on mukavaa. En aio tuntea syyllisyyttä mistään, en tekemättömästä tai turhuudesta. Olen ja hengitän, ja se riittää. 

Tänään työkaverin kanssa päätimme aloittaa haasteen "Lisää tilaa kahvihuoneeseen". Haastamme kaltaisemme paksut työtoverit laihdutusprojektiin, joka kestää juhannukseen saakka. Tavoite on pudottaa 10% painostaan, ja tavoitteensa saavuttaneet jakavat osallistumismaksupotin. Rahat saa käyttää ainoastaan hemmotteluhoitoihin. Osallistumisen ehtona on todellinen, vähintään 10% ylipaino, kuivan kesän oravat tai syömishäiriöiset eivät saa osallistua. Paksuille ehdottelemme suoraan liittymistä. Jotenkin luulen, ettei minua tänäkään vuonna äänestetä kaikkein kivoimmaksi työkaveriksi. 

Ja jotta totuus ei unohtuisi

...paluu arkeen, tai sunnuntaipuuhiin. Krookukset ovat auenneet kukkaan ja niitä on kummallisesti vaeltanut ympäri kukkapenkkiä, vaikka olen varma, että me istutimme niitä vain pariin kohtaan. Alakuvassa aitatyömaa, typyn oma kukkapenkki päivitetään romanttisella omenapuunoksa-aidalla. Minun piti hakea pajuja ja punoa niistä, mutta koska piha on täynnä omenapuun oksia, laiskana ihmisenä kokeilen niiden soveltuvuutta. Ja ei, en edelleenkään saanut kaikkia omenapuita leikattua.

Hongkong

Sumuinen päivä mantereelta saarelle ja kohti Peakia. Myöhemmin illalla kaupunkimaisema Peakilta alas. Ostoskatu mantereen puolella, ihania leikattuja pensaita ja maisema hotellihuoneen ikkunasta. Tämä kaupunki vei sydämeni, se on täydellinen. Meri, valot ja puutarhat. Ja Starbucks.

Kesäpalatsi Pekingissä

Tosin kuvat aika epäolennaisia, kuten kukkiva magnolia ja puun juuret.

Kevätaamu

Minä rakastan näitä sunnuntaiaamuja, kun talo on hiljainen ja rauhallinen, eikä ole kiire mihinkään. Kahvi ja lehti ajan kanssa, ulkona aurinkoinen aamu lupaamassa mukavaa päivää pihalla. Sain eilen raavittua kokoon 15 sivua tutkimussuunnitelmaa gradua varten, ja aamulla vielä tarkistettuani sen, palautettua. Sekin nostaa mielialaa, sillä se taitaa olla viimeinen opintosuorite tälle keväälle, minkä teen. 

Olen vähän sulatellut kevään tapahtumia, oikeastaan asioita koko viimeisen vuoden ajalta. Unien menetys ja sitä seurannut lamaannus pysäytti minut näkemään, taas, etten voi kohdella itseäni näin. En ole kone, enkä jaksa sitä tahtia, mitä kuvittelen jaksavani. Minun täytyy välillä pysähtyä odottamaan, että sielu ehtii mukaan. Siitä syystä opinnot menevät nyt tauolle ja muhimaan. On tärkeintä, että jaksan tehdä työni hyvin ja elää kotielämää. Erityisesti kotielämää. Mielessäni ovat Jaakko Heinimäen viisaat sanat vuosien takaa: "Elämän tarkoitus on olla kotona." Kotona kodissaan, elämässään, perhessään, omassa itsessään. Siihen minä nyt keskityn. Ja ehkä ihan pikkiriikkisen kirjoittamiseen. Ohimennen ja itseltäni salaa.

Piha on niin kaunis aurinkoisessa aamussa. Heli kysyi kommentissaan muutama päivä sitten, mistä saa innostuksen pihatöihin. En valitettavasti osaa vastata sinulle. Olen kuin rakastunut ihminen, enkä malttaisi olla hetkeäkään pois pihalta. Siellä tapahtuu koko ajan jotain uutta, pieniä versoja nousee maasta, ja minä haluaisin nähdä ne kaikki. Itse saan erityistä nautintoa siitä, kun käden jäljet näkyvät, jokin kohta pihalla selkiintyy, raikastuu, näyttää kauniimmalta. Töiden määrä lamauttaa välillä, kun urakka toisensa jälkeen odottaa tekijäänsä. Mutta menen yhden kohdan kerrallaan ja nautin siitä. Mietin, mitä tiloja haluan pihalle, millaisia hetkiä varten? Työmäärästä huolimatta haluan myös levätä siellä, nauttia kauneudesta, istua kahvimuki kädessä ystävien seurassa. Suunnitelmani rakentuvat niiden hetkien ympärille.

Kevät. Se on lopultakin täällä. Ja ihana kesä kokonaisena edessä.

Piha ja keittiö

Piha ja keittiö-lehdestä päivää. Meillä alkaa vapun jälkeen lopulta keittiöremontti, jonka aloittaa remonttimies purkamalla, hänen jälkeensä jatkavat putkimies ja sähkömies, joiden jälkeen remonttimies, jonka jälkeen keittiön asentajat. Hoh. Kuinka monta liikkuvaa osaa pitää olla, että homma varmasti epäonnistuu? Nyt täytyy enää hankkia kodinkoneet, valita lattiat ja allas ja tilata kivitasot. Hmm. Helppo juttu. 

Pihalle kuuluu parempaa. Krookuksia, helmililjoja, tulppaaneja. Johdan taistelua sormustinkukkaa vastaan 4-1, ja lupiinin tuloa odottelen lapio valmiina. On ollut vain niin kylmää, että täytyy pysyä jatkuvassa liikkeessä. Altaan ympäriltä olen saanut ihailtavalla tavalla raivatuksi, mutta köynnökset odottavat, että rakennan niille uudet seinätuet. Kasvihuone pitäisi hankkia. Joku oli leikannut kuuset muotoonsa, epäilen pappaa. Omenapuut täytyy leikata valmiiksi, viikonloppuna? Kuvia tulossa, I promise. Mukavaa loppuviikkoa ihanaiset!

Kotona

Kotiin on laskeuduttu ja sydän hyrisee ilosta. Koti on maailman paras paikka! Vaikka uusi lempikaupunkini Hongkongkin on oikein mukava. Reissussa oli paljon nähtävää, paljon shoppailtavaa ja hyvää syömistä. Olen levännyt, sydämeni on kylläinen ja sieluni virkistynyt. Mieleni taas pullistelee jo uusia ajatuksia, akselilla piha ja puutarha. Blogitauko teki myös hyvää, ja epäilen sen jatkuvan toistaiseksi jollain tavalla. Piha vie minut nyt mennessään, ja ajattelin keskittyä blogin gardening-osioon. Tuntuu kuitenkin hyvältä se, että tunnen olevani taas enemmän oma itseni kuin aikoihin. Dragon-lady is back home. 

Mutta asiaan, eli arvontaan. Onnetar suosi vaaleanpunaisella kukkarolla vaaleanpunaisesta tupperware-kulhosta arvottuna yllättäen Pinkkiä. I didn't see this coming? Ainakin arvelen palkinnon olevan mieluinen. Onnea siis Pinkki :) Laita kommenttiboksiin minulle yhteystietosi, niin saan palkinnon sinulle postiin.