Another carpet

Ystäväni äiti on armoitettu mattojen tekijä, lähes kaikki omistamani matot ovat hänen käsialaansa. Aiemmin syksyllä tilasin häneltä keittiöön hieman isomman ja mustan virkatun maton. Viime reissulla sen hain valmiina. Se on ihana!

My friend´s mom has a gift for making carpets. I think almost all of my carpets are made by her. Earlier this fall I asked her to make us black and a bit bigger carpet to our kitchen. Here it is now, and I love it!

Amazing November

Olen oppinut rakastamaan marraskuuta. Mitä upeita päiviä onkaan ollut, välillä sumuisia, välillä kirkkaita ja kuulaita. Tämä on hieno vuodenaika, jos on mahdollisuus lepoon ja omaan rytmiin.

I have learned to love November. What a beautiful days we have had? Some days misty, the others bright and shiny. This is a great time of the year, if you can rest and breath on your own rhytmn.

Old photos

Sähköpostini temppuilee, joten kävin läpi vanhoja valokuvia. Tubbsin ottamassa kuvassa on rakas Cinnamon ja vanhan kodin ihana seinä. Meillä on vieläkin sinua ikävä, maailman kaunein pieni musta kissa.

My e-mail doesn't work and in my frustration I started to browse old photos. I found this photo of our beloved Cinnamon. Darling Tubbs has taken the photo and you can see the beautiful wall from the old home there too. We still miss you a lot, the most beautiful black little cat in the world.

Isänpäivä

Tänään olen ollut erityisen kiitollinen siitä, että isä sai vielä jatkoaikaa ja on toipunut lähes omaksi itsekseen saamastaan aivoinfarktista. Se tuntuu suorastaan ihmeeltä, ja olen tosi kiitollinen myös kaikista rukouksista, jotka kantoivat ja paransivat häntä. Kuvassa isä on luonamme syyskuun alussa, jolloin hän kaatoi kaksi puuta. Hän on jättänyt omat puumerkkinsä puutarhaamme, mutta erityisesti minuun. En tiedä millainen ihminen olisin ilman isää. Hänen rakkautensa on ollut elämäni peruskallio. Ehkä siitä syystä myös olen valinnut myös puolisoksi miehen, joka on hyvä isä lapsilleen.

Today we have celebrated the Father´s Day and I´ve been grateful especially for my father's amazing recovery after his stroke almost six weeks ago. I'm also very grateful for all the prayers, that helped and carried him. It seems like a miracle, that he is almost back to himself this soon. In the photo he is visiting us in September and cutting down two trees. He left his fingerprints at my the garden, but especially in me. I don't know what kind of a person I would be without my father and his love in my life. Maybe that's why I have married this good man, who is a great father to his children.

Back to the Autumn

Tänä aamuna lumet olivat sulaneet ja syksy jatkui. Pitkä aamulenkki ystävän kanssa metsässä ja sen jälkeen pihatöitä nautinnolliseen väsymykseen saakka. Ilta koneella ja yksi essee palautuskuntoon. Tämä on ollut hyvä päivä.

This morning all the snow had melt away and we were back to the autumn again. A long walk in the forest with a dear friend and then gardening - just love it! Working by the computer in the evening and one more course done. This has been a good day.

This week

Tämä viikko toi talven tullessaan. Chili leikattiin ja se oli kovin kipeä yhden päivän ajan. Nyt se jo riehuu entiseen tapaan. Kanat lähtivät talvimajoitukseen ja on tyhjää ilman niitä. Mutta helpottavaa, kun ei tarvitse murehtia niiden paleltuvan kesämökkiinsä. En ole vielä sopeutunut ajatukseen talvesta, joten toivon, että tämä on vain pieni takasiku syksyn keskellä. Tämän viikonlopun osalta se kuitenkin tarkoittaa, että suunnittelemamme pihaurakka jää ensi viikkoon ja meitä kutsuu sohva, takkatuli ja Harry Potter osat 3 ja 4. Leppoisaa ja lämmintä viikonloppua!

Winter came this week, all too soon. Chili was castrated and he was really sick for one day. The chickens left for their winter residence and I really miss them. It was very cold last night, -12 celcius so I was happy not to worry about them in their cold cottage. I'm not used to the idea of winter yet so I hope the snow will melt soon and I get everything finished at the garden. But for this weekend it means that the working day at the garden is cancelled; sofa, more wood to the fireplace and Harry Potter movies parts 3 and 4. Have a warm and cosy weekend too!

Helsinki-day

Lauantaina kävimme miehen kanssa retkipäivällä Helsingissä. Puistot olivat keltaisinaan vaahteroita ja oli tosi kaunista. Tavanomainen haikeus iski minuun. Ystävän kanssa kahville uuteen kahvilaan, lounas lempiravintolassamme, Helsingin ydinkeskusta. Vaikka jupisin miehelle Helsinki-ikävääni, minun oli myös pakko todeta, etten haluaisi asua siellä enää. - Niin, kun et voisi pitää kanoja, mies totesi. Jestas, miten läpinäkyvä minusta on tullut.

On Saturday we made a trip to Helsinki, my husband and I. The centrum was golden of maple leafs and it was soooo beautiful. I started my usual I miss Helsinki-speach. Imagine a meeting with a friend in a nice new cafe, lunch at our favourite restaurant, the whole city of Helsinki right there. I had to say to him though that I could no longer live in Helsinki. - I know, he said. You couldn't have the chickens.
Darn, I'm becoming too obvious.

Saying goodbye to the summer

Vaikka ruusu sitkeästi yrittää vielä pitää kiinni kesästä, on pakko alkaa hyväksyä loppusyksyinen todellisuus. Päivät roikkuvat harmaina ja alkaa olla jo kylmää. Aamulla kävin ulkosaunassa aamupesulla, mikä on yleensä ihanaa edellisillasta lämpimässä, raikkaassa saunassa. Siinäkin hetkessä jouduin toteamaan, että kesä on jäänyt taakse. Kanaset lähtevät tällä viikolla kohti talvimajoitusta ja viimeiset pihatyöt ennen talvea olisi tehtävä valmiiksi. Kaikessa haikeudessaan se ehkä antaa myös luvan lepoon. Niin pihalle kuin minullekin. Alkaa uusi rytmi, hämärän ja talven rytmi.

October roses are still holding on to the summer but I have to accept the reality; it is late fall. The days are hanging grey and it is getting cold. This morning I went to wash up in the outdoor sauna; something I just love to do after warming it up yesterday. Now it was just too cool to enjoy it. The chicken ladies are leaving this week to their winter recidence and the final preparations before the winter should be done. I'm sad when I'm saying goodbye, but maybe it is time to rest - for both the garden and me. There is a new rhytmn coming, the rhytmn of the winter and the long dusk.

Back to work

Uusi aamu työhuoneella. Kissalauma nukkuu ja minä ahkeroin.

A new morning and back to studing. A lot of cat energy loading and I'm keeping my self busy.

Colourful days

Valoisat päivät käyvät jo niin vähiin. Tuntuu, että hämärä roikkuu talon ympärillä ja pian pitää hyvästellä lopullisesti koko kesä ja syksykin. En ole raaskinut vielä viedä pihakalusteita sisään. Ikään kuin talvi ei tulisikaan, ellen vie.

The daylight and the colourfur days have been so rare. I haven't been ready yet to say goodbye to the summer and autumn. If I don't take the summer  chairs in, does it mean that the winter isn't coming quite yet?

October roses

Päivät menevät niin vauhdilla. Isä voi paremmin, olen päässyt taas kiinni opintoihin ja pihatyöt ottavat oman aikansa. Kaikesta huolimatta tämä on ollut tosi hyvä syksy.

Days are passing by so fast. My father is doing better, I'm back to studing and gardening. Despite of all the trouble, this has been a great autumn.

Sweet dreams

Tänään on ollut tehokas ja hyvä päivä. Sain äsken palautettua 18 sivua tekstejä ja kaksi opintokokonaisuutta tuli valmiiksi, eilen palautin jo 17 sivua. Jokainen kurssi ja jokainen sivu vie lähemmäksi tavoitetta, vaikka matkaa onkin jäljellä. Ensi yönä nukun sikeästi kuin pieni kissa!

Today has been a good day. I've finished two courses and sent altogether 35 pages this week to the university. Every page and every point takes me closer to my goal. It makes me happy as Chanel in her sweet dreams.

October mornings

Aamuissa on ihanaa hehkua, vaikkakin ne ovat jo kovin viileitä. Tuntuu, kuin maailma olisi palannut raiteilleen. Isä soitti aamulla, juteltuaan lääkärin kanssa. Häntä mietitytti aivoinfarktinsa vakavuus ja mahdolliset pysyvät vauriot. Totesimme kuitenkin, että hän tulee toipumaan tästä, vaikka se veisi aikaa. Rakastan sitä, kun isä soittaa ja näen puhelimessa hänen nimensä. Rakastan sitä, että puhumme taas puhelimessa, vaikka se onkin vaivalloista. Tänään olen uppoutunut takaisin opiskeluihin, se tuntuu hyvältä. Kanat menivät äsken pyynnöstäni sisään häkkiin, ne ovat mainioita otuksia. Toivon, ettei tulisi liian pian kylmää eikä niiden tarvitsisi vielä lähteä talvimajoitukseen. Tänään taidan laittaa jotain hyvää ruokaa, missä on valtavasti valkosipulia. Ollaanhan hengissä ja kotona.

October mornings have this beautiful glow but they are already very cool. I feel like the world is back on it´s track. My father called this morning, after talking to his doctor. He was worried about the permanent damage in his brain after the stroke and he had realized, how serious the stroke had been. We agreed that he will recover from this, no matter how long it takes. I love seeing "Dad" in my phone when it´s ringing and I love talking to him in a phone, even when it´s not easy. Today I´ve been studing again and it feels great. The chicken ladies are behaving like trained dogs, they go back to their cage when I ask them to. They are such a funny birds. I hope it's not getting cold too soon - I wish to keep them home still for a while. Tonight I will cook something really good with a truck load of garlic. We are alive and at home, it makes me so happy.

At home

Ei ole ihanampaa tunnetta, kuin kotiin paluu. Tunne siitä, että on omassa elämässään ja kaikki järjestyy. Palasimme eilen, isä jatkaa vielä toipumista sairaalassa eikä meidän läsnäolostamme ollut enää lisähyötyä. Palaan takaisin pohjanmaalle, kun isä voi kotiutua. Viikko oli raskas, mutta isän toipuminen lähti hienosti käyntiin. Aivoinfarkti vei puheen alkuun kokonaan, mutta päivä päivältä sitä on löytynyt enemmän. Kuntoutuminen vie kuitenkin aikaa ja on isälle väsyttävää. Kulunut viikko vei minut vuosien taakse ja oli henkisesti uuvuttava. Sitä paremmalta tuntuu nyt olla kotona, jatkaa opintoja ja omia puuhia.

The feeling of coming home is the one I love most in this life. We got back yesterday, my father is still at hospital and keeps recovering. The last week has been hard and exhausting for all of us. My father is working hard to find the words and he improved a lot during the week. There is a long way to go ahead. Right now my place is here; at home, studing, taking care of this family.

Kadonneet sanat - missing words

Viime viikkoisella hautajaisreissulla nappasin tuon kuvan aurinkoisesta syntymäkaupungista. Huomenna taas nokka kohti pohjoista. Veli soitti aamulla ikäviä uutisia, isä on saanut jonkinlaisen kohtauksen eikä pysty puhumaan. Hänet vietiin sairaalaan kaupunkiin. Koko päivän päivystin kotona ja pohdin, lähdenkö, odotanko. Isän tilanne tasaantui, illalla löytyi jo muutama sanakin. Olin niin itkuinen, ettei mies päästänyt minua ajamaan. Junalla lähtö tuntui ylivoimaiselta. Huomenna hyppään junaan ja mies tulee autolla loppuviikosta perästä.

8 vuotta ja 15 päivää sitten elimme vastaavanlaisissa tunnelmissa. Isä sai merellä pahan sydäninfarktin ja täpärästi selvisi siitä, kiitos ensiaputaitoisen lampuri-kaverinsa ja pelastushelikopteri Sepen. Nyt infarkti oli aivoissa, pienempi ilmeisesti. Se on vienyt mennessään sanat, mutta isän liikuntakyky ja ajatus toimivat. Minusta taas on tuntunut tänään, ettei ole sanoja eikä ajatusta. On vain rukous ja sekin välillä sanaton. Menettämisen pelon keskellä on lohduttanut ajatus; isän ja minun välillä kaikki on jo sanottu. Olemme olleet totta toisillemme ja toinen toistemme rakkauteen olemme aina voineet luottaa. Nyt odotan vain, että saan puristaa häntä kädestä.

Last week I took that photo, after the funeral up north. Tomorrow I have to travel back again. My brother called today and he had some bad news; our father had had a stroke and couldn't speak at all. He was taken to hospital at town. The whole day I've been struggling bethween leaving and waiting. My husband didn't let me drive 500 km after crying my eyes off. Tomorrow I'll take the train and he will follow me later this week.

8 years and 15 days ago I had this same feeling. My father had a serious heart attack at the sea and he survived it only by help of a very skillful sheep-farmer collegue and a rescue helicopter. Now the stroke hit his brain, in the speach area. He lost his words and that's how I feel too. I've had only prayers, sometimes speechless. What gives me comfort is to know, that we have already said it all. We have been true to each other and we know each other. I have always been able to trust my fathers' love and he knows I will always love him. Now I'm only waiting for to hold his hand again.