Back to the Autumn

Tänä aamuna lumet olivat sulaneet ja syksy jatkui. Pitkä aamulenkki ystävän kanssa metsässä ja sen jälkeen pihatöitä nautinnolliseen väsymykseen saakka. Ilta koneella ja yksi essee palautuskuntoon. Tämä on ollut hyvä päivä.

This morning all the snow had melt away and we were back to the autumn again. A long walk in the forest with a dear friend and then gardening - just love it! Working by the computer in the evening and one more course done. This has been a good day.

This week

Tämä viikko toi talven tullessaan. Chili leikattiin ja se oli kovin kipeä yhden päivän ajan. Nyt se jo riehuu entiseen tapaan. Kanat lähtivät talvimajoitukseen ja on tyhjää ilman niitä. Mutta helpottavaa, kun ei tarvitse murehtia niiden paleltuvan kesämökkiinsä. En ole vielä sopeutunut ajatukseen talvesta, joten toivon, että tämä on vain pieni takasiku syksyn keskellä. Tämän viikonlopun osalta se kuitenkin tarkoittaa, että suunnittelemamme pihaurakka jää ensi viikkoon ja meitä kutsuu sohva, takkatuli ja Harry Potter osat 3 ja 4. Leppoisaa ja lämmintä viikonloppua!

Winter came this week, all too soon. Chili was castrated and he was really sick for one day. The chickens left for their winter residence and I really miss them. It was very cold last night, -12 celcius so I was happy not to worry about them in their cold cottage. I'm not used to the idea of winter yet so I hope the snow will melt soon and I get everything finished at the garden. But for this weekend it means that the working day at the garden is cancelled; sofa, more wood to the fireplace and Harry Potter movies parts 3 and 4. Have a warm and cosy weekend too!

Helsinki-day

Lauantaina kävimme miehen kanssa retkipäivällä Helsingissä. Puistot olivat keltaisinaan vaahteroita ja oli tosi kaunista. Tavanomainen haikeus iski minuun. Ystävän kanssa kahville uuteen kahvilaan, lounas lempiravintolassamme, Helsingin ydinkeskusta. Vaikka jupisin miehelle Helsinki-ikävääni, minun oli myös pakko todeta, etten haluaisi asua siellä enää. - Niin, kun et voisi pitää kanoja, mies totesi. Jestas, miten läpinäkyvä minusta on tullut.

On Saturday we made a trip to Helsinki, my husband and I. The centrum was golden of maple leafs and it was soooo beautiful. I started my usual I miss Helsinki-speach. Imagine a meeting with a friend in a nice new cafe, lunch at our favourite restaurant, the whole city of Helsinki right there. I had to say to him though that I could no longer live in Helsinki. - I know, he said. You couldn't have the chickens.
Darn, I'm becoming too obvious.

Saying goodbye to the summer

Vaikka ruusu sitkeästi yrittää vielä pitää kiinni kesästä, on pakko alkaa hyväksyä loppusyksyinen todellisuus. Päivät roikkuvat harmaina ja alkaa olla jo kylmää. Aamulla kävin ulkosaunassa aamupesulla, mikä on yleensä ihanaa edellisillasta lämpimässä, raikkaassa saunassa. Siinäkin hetkessä jouduin toteamaan, että kesä on jäänyt taakse. Kanaset lähtevät tällä viikolla kohti talvimajoitusta ja viimeiset pihatyöt ennen talvea olisi tehtävä valmiiksi. Kaikessa haikeudessaan se ehkä antaa myös luvan lepoon. Niin pihalle kuin minullekin. Alkaa uusi rytmi, hämärän ja talven rytmi.

October roses are still holding on to the summer but I have to accept the reality; it is late fall. The days are hanging grey and it is getting cold. This morning I went to wash up in the outdoor sauna; something I just love to do after warming it up yesterday. Now it was just too cool to enjoy it. The chicken ladies are leaving this week to their winter recidence and the final preparations before the winter should be done. I'm sad when I'm saying goodbye, but maybe it is time to rest - for both the garden and me. There is a new rhytmn coming, the rhytmn of the winter and the long dusk.

Back to work

Uusi aamu työhuoneella. Kissalauma nukkuu ja minä ahkeroin.

A new morning and back to studing. A lot of cat energy loading and I'm keeping my self busy.

Colourful days

Valoisat päivät käyvät jo niin vähiin. Tuntuu, että hämärä roikkuu talon ympärillä ja pian pitää hyvästellä lopullisesti koko kesä ja syksykin. En ole raaskinut vielä viedä pihakalusteita sisään. Ikään kuin talvi ei tulisikaan, ellen vie.

The daylight and the colourfur days have been so rare. I haven't been ready yet to say goodbye to the summer and autumn. If I don't take the summer  chairs in, does it mean that the winter isn't coming quite yet?

October roses

Päivät menevät niin vauhdilla. Isä voi paremmin, olen päässyt taas kiinni opintoihin ja pihatyöt ottavat oman aikansa. Kaikesta huolimatta tämä on ollut tosi hyvä syksy.

Days are passing by so fast. My father is doing better, I'm back to studing and gardening. Despite of all the trouble, this has been a great autumn.

Sweet dreams

Tänään on ollut tehokas ja hyvä päivä. Sain äsken palautettua 18 sivua tekstejä ja kaksi opintokokonaisuutta tuli valmiiksi, eilen palautin jo 17 sivua. Jokainen kurssi ja jokainen sivu vie lähemmäksi tavoitetta, vaikka matkaa onkin jäljellä. Ensi yönä nukun sikeästi kuin pieni kissa!

Today has been a good day. I've finished two courses and sent altogether 35 pages this week to the university. Every page and every point takes me closer to my goal. It makes me happy as Chanel in her sweet dreams.

October mornings

Aamuissa on ihanaa hehkua, vaikkakin ne ovat jo kovin viileitä. Tuntuu, kuin maailma olisi palannut raiteilleen. Isä soitti aamulla, juteltuaan lääkärin kanssa. Häntä mietitytti aivoinfarktinsa vakavuus ja mahdolliset pysyvät vauriot. Totesimme kuitenkin, että hän tulee toipumaan tästä, vaikka se veisi aikaa. Rakastan sitä, kun isä soittaa ja näen puhelimessa hänen nimensä. Rakastan sitä, että puhumme taas puhelimessa, vaikka se onkin vaivalloista. Tänään olen uppoutunut takaisin opiskeluihin, se tuntuu hyvältä. Kanat menivät äsken pyynnöstäni sisään häkkiin, ne ovat mainioita otuksia. Toivon, ettei tulisi liian pian kylmää eikä niiden tarvitsisi vielä lähteä talvimajoitukseen. Tänään taidan laittaa jotain hyvää ruokaa, missä on valtavasti valkosipulia. Ollaanhan hengissä ja kotona.

October mornings have this beautiful glow but they are already very cool. I feel like the world is back on it´s track. My father called this morning, after talking to his doctor. He was worried about the permanent damage in his brain after the stroke and he had realized, how serious the stroke had been. We agreed that he will recover from this, no matter how long it takes. I love seeing "Dad" in my phone when it´s ringing and I love talking to him in a phone, even when it´s not easy. Today I´ve been studing again and it feels great. The chicken ladies are behaving like trained dogs, they go back to their cage when I ask them to. They are such a funny birds. I hope it's not getting cold too soon - I wish to keep them home still for a while. Tonight I will cook something really good with a truck load of garlic. We are alive and at home, it makes me so happy.

At home

Ei ole ihanampaa tunnetta, kuin kotiin paluu. Tunne siitä, että on omassa elämässään ja kaikki järjestyy. Palasimme eilen, isä jatkaa vielä toipumista sairaalassa eikä meidän läsnäolostamme ollut enää lisähyötyä. Palaan takaisin pohjanmaalle, kun isä voi kotiutua. Viikko oli raskas, mutta isän toipuminen lähti hienosti käyntiin. Aivoinfarkti vei puheen alkuun kokonaan, mutta päivä päivältä sitä on löytynyt enemmän. Kuntoutuminen vie kuitenkin aikaa ja on isälle väsyttävää. Kulunut viikko vei minut vuosien taakse ja oli henkisesti uuvuttava. Sitä paremmalta tuntuu nyt olla kotona, jatkaa opintoja ja omia puuhia.

The feeling of coming home is the one I love most in this life. We got back yesterday, my father is still at hospital and keeps recovering. The last week has been hard and exhausting for all of us. My father is working hard to find the words and he improved a lot during the week. There is a long way to go ahead. Right now my place is here; at home, studing, taking care of this family.

Kadonneet sanat - missing words

Viime viikkoisella hautajaisreissulla nappasin tuon kuvan aurinkoisesta syntymäkaupungista. Huomenna taas nokka kohti pohjoista. Veli soitti aamulla ikäviä uutisia, isä on saanut jonkinlaisen kohtauksen eikä pysty puhumaan. Hänet vietiin sairaalaan kaupunkiin. Koko päivän päivystin kotona ja pohdin, lähdenkö, odotanko. Isän tilanne tasaantui, illalla löytyi jo muutama sanakin. Olin niin itkuinen, ettei mies päästänyt minua ajamaan. Junalla lähtö tuntui ylivoimaiselta. Huomenna hyppään junaan ja mies tulee autolla loppuviikosta perästä.

8 vuotta ja 15 päivää sitten elimme vastaavanlaisissa tunnelmissa. Isä sai merellä pahan sydäninfarktin ja täpärästi selvisi siitä, kiitos ensiaputaitoisen lampuri-kaverinsa ja pelastushelikopteri Sepen. Nyt infarkti oli aivoissa, pienempi ilmeisesti. Se on vienyt mennessään sanat, mutta isän liikuntakyky ja ajatus toimivat. Minusta taas on tuntunut tänään, ettei ole sanoja eikä ajatusta. On vain rukous ja sekin välillä sanaton. Menettämisen pelon keskellä on lohduttanut ajatus; isän ja minun välillä kaikki on jo sanottu. Olemme olleet totta toisillemme ja toinen toistemme rakkauteen olemme aina voineet luottaa. Nyt odotan vain, että saan puristaa häntä kädestä.

Last week I took that photo, after the funeral up north. Tomorrow I have to travel back again. My brother called today and he had some bad news; our father had had a stroke and couldn't speak at all. He was taken to hospital at town. The whole day I've been struggling bethween leaving and waiting. My husband didn't let me drive 500 km after crying my eyes off. Tomorrow I'll take the train and he will follow me later this week.

8 years and 15 days ago I had this same feeling. My father had a serious heart attack at the sea and he survived it only by help of a very skillful sheep-farmer collegue and a rescue helicopter. Now the stroke hit his brain, in the speach area. He lost his words and that's how I feel too. I've had only prayers, sometimes speechless. What gives me comfort is to know, that we have already said it all. We have been true to each other and we know each other. I have always been able to trust my fathers' love and he knows I will always love him. Now I'm only waiting for to hold his hand again.

Yesterday

Eilisaamuna olin jotenkin niin kiukkuinen. Minua ärsytti kaikki perheen tekemät asiat, ja aivan erityisesti tekemättömät asiat. Onneksi olin sopinut lenkkitreffit ystävän kanssa. Kävimme myös shoppailemassa, ihanassa maatilapuodissa ja suoramyynnissä sekä pienellä kirpparilla. Sieltä löysin kuvan tarjottimen, missä on maailman suloisimpia metsämansikoita. Siunattu vanha ystävyys! Palatessani kotiin pahantuulisuus oli hävinnyt maailman tuuliin. Anoppi ja miehen mamma puolisoineen tulivat syömään ja viihtyivät pitkään. Mamma oli hyvävointinen ja kertoi juttuja Tyssa-tädistä, joka oli aika pakkaus. Vieraiden lähdettyä aloitimme perheen voimin syksyn leffateeman; Harry Potterit järjestyksessä. Onnellinen päivä!

Yesterday morning I was so irritated. Anything my family did, especially did not do, irritated me. I'm glad I had planned a nice morning walk with my friend. We did some shopping too, went to a a tiny farm shop and a flea market. I found this cute little tray with wild strawberries in it, just love it! When I got back home, the black cloud above my head was gone. Blessed are old friends! My mother-in-law and my husbands grandma with her husband came for late lunch and stayed long. Grandma was feeling well and told a lots of stories about aunt Tysse. She was quite something for an aunt of the beginning of the last century. After they left, we started the movie theme nights of this fall: Harry Potter! What a happy day!

A Secret Spot

Viime viikolla lapsella oli lyhyt koulupäivä ja jäin päiväksi kaupunkiin odottelemaan häntä. Kuljeskelin pitkin syksyisiä katuja ja ihmettelin, kuinka kaunis tämä kaupunki oikein on. Mitä ihanuuksia sen pieniltä kaduilta löytyy? Kuten salaisia kahviloita täydellisine porkkanakakkuineen?

Last week I was driving kid to school and waited for her at the town, since it was such a short day at school. I walked along the streets filled with autumn leaves and I was amazed of all the beauty I could see. What kind of treasures you can find from the forgotten alleys? Like a secret coffeeshops with a perfect carrot cake?

A morning

Yhtenä aamuna viime viikolla maailma heräsi syksynhehkuisena ja kauniina. Silloin ei satanut.

One morning last week, there was a beautiful autumn-coloured sunshine playing around the garden. It wasn't raining.

Here I go again

Taas mennään! Ei tosin Helsinkiin, minne kuva viittaa, vaan raskaalle hautajaismatkalle pohjoiseen. Onneksi huomenna jo kotiin. Joskus on matkoja, joita ei vaan haluaisi tehdä.

Here I go again! Not to Helsinki though, where the photo is taken, but up north and to the funeral. Some trips you just wish you could avoid.