Fredrika Johnsoni elämä

Fredrika Johnsoni elämä

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Cinnamon

Pieni rakas kissamme lähti mustien kissojen taivaaseen, jossa se voi kiipeillä omenapuissa, makoilla auringonläikissä ja leikkiä perhosten kanssa. Hautasimme sen puutarhan kauneimpaan kohtaan, lammen viereen, josta näkee sen rakastamille omenapuille.

" Kun se oli kuollut, laskimme sen maan sisään kasvamaan kukkia perhosten leikitellen lentää." En osaa sanoa muuta, sydämissämme on suru ja pienen mustan kissan jättämä tyhjä kohta.

14 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Voi surku.. otan osaa menetykseenne!! Lemmikit on niin hirmuisen rakkaita, niiden menetys on tosi raastavaa!!

Leonida kirjoitti...

Voi ei, niinkö siinä sitten kävi. Otan tosiaan osaa.

Fredrika Johnson kirjoitti...

Kiitos Heli ja Leonida <3 Kun lemmikit ovat perheenjäseniä, suru tuntuu sietämättömän kovalta hetkittäin. Luopuminen on niin vaikeaa.

ms kirjoitti...

Voi ei!! :( Olen niin valtavan pahoillani surullisen tapahtuman johdosta. Voi ei.. olen ihan sanaton.. Mutta vaikka se ei paljon auta, lähetän lämpimän halauksen ja ajattelen teitä tänä iltana erityisen kovasti.

Laura kirjoitti...

Otan osaa.

tubbs kirjoitti...

Voivoivoi, kissan poistuminen seurueesta on kyllä syräntäsärkevää! Mjau kissalle. Löysin tänään kirpparilla myymästäni vaatteesta viäläkin sen minun isomman kissavainaan karvoja. Ja sitten kaikki hyvät muistot tulvivat mieleen.

Nua ovat kyllä hyviä nua.

marikan polut kirjoitti...

:(

Anonyymi kirjoitti...

Niin eläimistä kuin ihmisistä luopuminen on tosi vaikeaa. Pikku Kanelin sielusta kyllä pidetään huolta, se on rakkauden ympäröimänä niinkuin sinäkin. Tässä se taas on, elämä tiivistettynä. Jatkuva kiertokulku, ilo ja suru sikinsokin.

Sinulle joka lähdet.
Me jotka jäämme. Kaksi talvea.

Anonyymi kirjoitti...

Se on niin surullista, otan osaa. Miten Cisse on suhtautunut, sureeko sekin? Niisku

Anonyymi kirjoitti...

:( Voi ei. Haleja teille!

Sissi

Mirka kirjoitti...

Kuten jo sanoin, mä olen todella, todella pahoillani puolestasi! Virtuaalihalaus nyt ja kunnollinen sitten piakkoin.

Fredrika Johnson kirjoitti...

Kiitos teille jokaiselle, sydämestäni. Ystävälliset sanat ovat kuin silityksiä, ja jokainen niistä ottaa pienen murun surua pois.

Sally kirjoitti...

Voi miten surullista. Pala nousee kurkkuun, yritän nieleskellä, mutta kyynelvirtaa en voi estää.. Koittakaahan jaksaa. Halauksin, Sally

Anonyymi kirjoitti...

Voi...itku tuli. Muistan niin hyvin, miten kauniisti aina kisusista kirjoitit.
Voimia sulle, paljon!!