Kasvihuone

Nämä valoisat illat vievät ajantajun. Ja mikä riemu, kun mies on vapautunut mm-kisaorjuudesta ja löytänyt sisäisen rakentajaranensa. Kasvihuone pääsi nyt illalla harjakorkeuteensa, ja vaikka urakka välillä toi tuskanhien ja -kyyneleet silmiin, se on joka hetken väärti. Kasvihuoneesta puuttuu enää kattoikkuna ja ovi, muuten se on ruuvien kiristämistä vaille valmis. 

Perustuksen tekeminen hieman rinteiselle savimaalle oli yllättävän vaikeaa, siis meille, jotka ikinä emme ole rakentaneet mitään hiekkalinnaa suurempaa. Mutta miten hyvää harjoitusta tämä olikaan tulevaa kanalaa ajatellen? Heti kun mies sai harjan paikoilleen, minun piti alkaa järjestellä tavaroitani sinne sisään, kuin nukkekotiin. Ei se tosin paljon isompi olekaan, mutta sinne mahtuvat kaikki tarpeellinen tälle kesälle. Tajusin jo jokin aika sitten, että keittiöpuutarha saa odottaa sellaista kesää, jolloin meillä ei ole keittiöremonttia, kanalan ja kasvihuoneen rakentamista ja saunan eteisen uudelleen panelointia.

Kasvihuone on muovia ja metallia, ei tehty vanhoista ikkunoista kuten haaveilin. Mutta se on ensimmäinen ikioma kasvihuoneeni. Olen odottanut sitä koko elämäni ja minulla on valtavasti sinne tarpeellista tavaraa. Kuten ruukkuja, hylly, lyhtyjä, metallisia kylttejä eri yrteille ja niin edelleen. Kuulen enkelien hihkuvan kanssani riemusta, todella kuulen. 

Tähän se tulee, 1936 vuonna rakennetun saunan päähän.

Tuskallinen vaihe, luulin ettei tämä kaivaminen lopu ikinä!

Kaksi aarrettani.

Joku saattoi olla hieman malttamaton sisustuksen suhteen. Kun lattiakin on vielä kesken.

En malttaisi mennä ollenkaan nukkumaan, ellei vintissä olisi ensimmäinen kesäyö. Sellainen, kun on pidetty läpivetoa sälekaihtimet kiinni, tuoksuu kesälle ja puhtaalle pyykille. Kauniita unia ihanaiset!