Keittiörakkautta
Edistystä tapahtuu. Kaksi tasoa tulevat jälkitoimituksena ja yhdestä kaapista puuttuu joku takaseinä. Koneet tulevat perjantaina, allas odottaa hanan kanssa asennusta. Kivitasojen mittaaja halusi välttämättä tulla huomenna tekemään tarjouksen, jotta toimitus onnistuisi nopeammin, mikäli kauppoihin päästään. Remppamies tulee perjantaina laittamaan loput tapetin (joka loppui kesken, missä katastrofissa rouva Töölö toimi pelastavana enkelinä) ja listat ja karmit paikoilleen. Miehen mielestä keittiö on vähän pliisu (ehkä mustat tasot piristävät häntä hieman) mutta minä olen onnesta soikeana. Minä rakastan tätä keittiötä. Rakastan. Menisin naimisiin sen kanssa, ellen olisi jo. Mietin tänään, mitä Alma siitä pitäisi, talon entinen emäntä ennen minua ja anoppia. Pappa ainakin piti näkemästään. Mahtoiko Karjalassa kasvaa kirsikkapuita?
3 kommenttia:
Vau! Ihanalta näyttää, varsinkin tuo tapetti sopii kuin nenä päähän. Ihastuttava!!!
Sissi
minusta tuo on ihanan maalaishenkinen! Romanttinen olematta ylimakea. Vanhaa kunnioittava.
Sissi; kiitos muru! Tykkään tosi kovasti.
Marika; kiitos <3 pelkäsin, että tulee liian imelä, mutta rosteriset koneet ja mustat jutut tuovat särmää myös.
Lähetä kommentti