Juuri kun luulin, ettei sydämessäni ole enää tilaa, sinä tulit omana kauniina itsenäsi ja otit sieltä paikkasi.
Ystävyys on minusta samanlainen mysteeri kuin rakkaus. Ystävyys on rakkautta, mutta se ei omista tai sido toista. Jos rakkaus rakastumisen päätyttyä muuttuu tahdon asiaksi, sitoutumiseksi, tavaksi ojentautua elämässä, ystävyys on päivästä toiseen vapaaehtoista. Kuinka ystävyys alkaa, minkä takia? Miksi se muuttuu, tai päättyy? Mihin kiinnittää huomiota, kun joku ihminen alkaa tulla läheiseksi, ystäväksi? Näitä kysymyksiä taas tänään pohdin ihanan retkipäiväni aikana. Uutta ja tuoretta ystävyyttä, vanhaa ystävyyttä, erilaisten ja eri-ikäisten naisten ystävyyttä, peruskallio-ystävyyttä. Sitä, kun joku ihminen on niin merkittävä peili minulle, että hänen läheisyydessään tulen taas enemmän omaksi itsekseni. Etten käsitä, miten voisin olla olemassa, minuna, ilman heitä? Entä kun ensimmäinen keskustelu kestää kolme tuntia ja loppuu kesken, ja on jo koluttu pohjamutia ja taivaita? Mitä on odotettavissa ystävyydeltä, joka alkaa noin, vieläpä Starbucksissa onnellisten tähtien alla? Olen ihmeissäni ja kiitollinen, kun koen saavani elää niin kauniiden sielujen ympäröimänä.
Tämä esimerkki on pakko kertoa, Miistä. Se kuvaa niin hyvin hänen luonnettaan. Mii on jonkin aikaa, ehkä vuoden verran, harrastanut kahvakuulia. Jokin aika sitten hän oli ensimmäisissä kisoissaan, ja ne menivät kuulemma "ihan hyvin". Syyskuussa on kisat pohjois-pohjanmaalla ja innostuin niistä, olen vain noin sadan kilometrin päässä tuolloin. Mii kertoo, että ne ovat SM-kisat. Hän on treenannut hetken ja on jo Suomen 10 parhaan joukossa, ja hän mainitsee sen sivulauseessa. Uskomaton tyyppi! Ihan pienellä porukalla ei sitten kannata yrittää estää minua tulemasta niihin kisoihin.
3 kommenttia:
Kauniisti kirjoitettu (kuten sanoin) jälleen kerran! Mä olen kerran elämässäni miettinyt, että nyt mun ystävätilanne on täynnä, että en tarvitse enää yhtään, eikä ole aikaakaan. Samana päivänä tapasin ihmisen, josta tuli ystävä! Ei sitä voi päättää ja se tulee kun on tullakseen. Se on muuten hyvä pointti, että tulee enemmän omaksi itsekseen juuri ystävien kautta! Ystävät on peili, kuori ja syli. Starbucksin tähtien alla syntyy hienoja asioita! :D
Uskon, että samankaltaiset sielut vetävät toisiaan puoleensa ja kohtaavat tässä elämässä tavalla tai toisella, Starbucksissa tai kirjastossa, kahvakuulatunnilla tai blogissa. Sitten ne tunnistavat toisensa jostain selittämättömstä asiasta ja eivät enää halua elää ilman toisiaan.
Merkillistä on elämä ja ihmeellinen on ystävyyden voima!
JOnna, kiitos :) Niinpä, ei sitä voi päättää onko tilaa vai ei. Voi luulla ja huomata olevansa väärässä, koska ystävyys vain ottaa oman paikkansa elämästä. Mä olen vieläkin ihan myyty Starbucksista, se on hyvä kantis :)
Katja; uskon ihan samoin, koska on ihan käsittämätöntä se yhteys, mitä vaan tuntee toisiin ihmisiin. Ystävyys on niin aarre tässä elämässä!
Lähetä kommentti