Mirka kirjoitti eilen jotain sellaista, mikä jäi raksuttamaan päähäni koko yöksi. Siitä, miten elämä on raskasta, vaikka ei itsellä juuri olisikaan mitään akuuttia kriisiä. Aina jollain läheisellä kuitenkin on. Itse olen toistuvasti valittanut tästä jonkinlaisesta elämän suorittamisesta, loputtomasta tehtävälistasta nimeltään Fredrikan elämä. Kevättalvinen unettomuus pakotti minut taas näkemään sen kaiken järjettömyyden.
Ajattelen sen nyt vähän toisin, oman elämäni. Että se on tämä päivä ja se on hyvä ihan sellaisenaan. Teen toisina päivinä aika paljon, koska pidän siitä ja olen malttamaton lopputuloksen suhteen. Ilman jonkinlaisia deadlineja olisin loputtomasti tässä omassa kaaoksessani, ja toivon pääseväni pian selvemmille vesille. Silti haluan tehdä vain asioita, mistä nautin. Rakentaa kauneutta, järjestystä. Hoitaa pihaa. Levätä. Lukea. Katsoa sellaisia elokuvia, mistä tulen iloiseksi. Leipoa. Nyt kun minulla on taas uunikin.
Ajatus Strömsöstä ja Huvikummusta on ihana. Eilen kun anoppi oli tässä, ja hetken sisäisesti harmittelin töiden keskeytymistä, muistin; tämä on se syy, miksi meillä on puutarha. Että läheiset ja rakkaat ihmiset tulevat ja me istumme siellä yhdessä. Juttelemme, nauramme ja olemme läsnä.
Haluan elää Muumilaaksossa. Vaikka siellä on paljon tekemistä ja puuhaa, siellä ei ole kiire. Siellä kesä on täynnä seikkailuja, paitsi silloin kun vetäydytään lukemaan riippumattoon ja miettimään Suuria ja Merkityksellisiä asioita. Muumilaakso on mielen tila, se on minussa.
7 kommenttia:
Mulle omat lapset ovat opettaneet, että aina on jokin vaihe menossa. Uhma, murkku jne. Naisen elämä on tasapainoilua niin monen eri osa-alueen välilä. Plus vielä kuunkierrosta toiseen ;) Parisuhdekin on kuin henkselit. Sitä välillä loittonee puolisostaan, mutta rakkaus on kuin henkselit, että sitten se vetaisee kiinteästi yhteen ja taas ollaan kuin vastarakastuneita..
Valmistuva keittiönne on kaunis ja vaikuttaa todella toimivalta! Raksahommissa tulee aina yllätyksiä, se on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Mutta sulla on hyvä suhtautumistapa asiaan. Ja yleensäkin asioihin. Kaunista sunnuntaita!
Hyvä idea. Määkin haluan muumilaakson mielentilan pääni sisään, kun joskus tuppaa menneen suorittaminen nautinnon edelle. Onneks sen voi aina löytää uudestaan vaikka välillä se on hukassa, tänä iltana muistan puuhata hiukan ja just sen verran et nautiskelenkin siitä puuhailusta samalla. Sit vielä jätän vähän aikaa pelkälle olemiselle niin se on siinä! Niisku
Sulla on viisas ja hyvä asenne! Mäkin haluan oman muumilaaksoni. Ja kyllä mulla se onkin, en mä murehdi liikaa. Mutta mitä "aikuisemmaksi" tulee, sitä enemmän huomaa, että ei voi kadota sen "mä olen vielä niin nuori"-viitan taakse. Pitää ottaa kantaa, kantaa vastuuta ja auttaa vaikka ei osaisi tai haluaisi. Mutta kyllä me selvitään! Kaikesta! :) Mirkan kirjoitus oli hyvä, kävin senkin lukemassa ja kommentoimassa! Upeita ootte, molemmat! :)
Oho, edellinen kommentti oli JOnnalta siis. Jostain syystä se ei näy tässä?
Mulla on tällähetkellä sellainen onnellinen tilanne, että vaikka oma elämäni on aika tuulista, niin olen jotenkin juuri ja juuri tasapainossa sen kanssa. Hyväksyn ajoittaisen kiireen ja harmittavat sivujuonteetkin osana kokonaisuutta. Mutta sen päälle tuntuu välillä raskaalta kantaa kaikki lähiympäristönkin kriisit. Oikeastaan, en missään nimessä tarkota, etten halua olla käytössä, jos jollain on huolia, mutta minusta niitä huolia on ihmisillä yht'äkkiä ihan liikaa! (tosi selkeästi sanottu...) Tänä keväänä ei ole ollut yhtään viikkoa ilman uutta "palopesäkettä" jossain päin lähipiiriä. Ja sun tapettikriisiä en laske tähän... :D
Siis että haluan minäkin oman muumilaakson, jossa pahin, ja samalla hyvin konkreettinen asia on pihan perällä kylmää hengittävä mörkö. Muuten vaan syödään pannukakkuja ja tutkitaan hyönteisiä.
Sally; kiitos kauniista sanoistasi ja tsempistä! Olen tuntenut itseni välillä aika idiootiksi tämän remontin aikana, kun on niin paljon asioita mitä ei tiedä, ei osaa ajatella tai kysyä. Tämän jälkeen osaisin paljon paremmin tehdä keittiöremonttia :) Lohdullinen ajatus, että aina tulee jotain hässäkkää.
Niisku; jos joku on muumilaakso, niin se olet kyllä sinä. Olet kaikkein muumein, rakas ystävä!
JOnna; olet ihana! Ja niin selvitäänkin :) halaus!
Mirka; no hyvä jos mun tapettikriisi ei katkaissut kamelin selkää, mä just päätin että soitan sulle jatkossa vain iloisia asioita, enkä yhtään mitään murheita. Mutta olet ovaan niin oikeassa, kun tarpeeksi sataa sisään ovista ja ikkunoista, tulee vaan mitta täyteen ja täytyy laittaa luukut kiinni. Se on viisautta. Halaus!
Tapettikriisi painii kuitenkin hiukan eri sarjassa (vaikka se olikin sillä hetkellä Maailman Suurin Ongelma)! :)
Kamelin selkä katkesi viime perjantaina, kun eräs lähellä asuva puolituttu ilmoitti eroavansa ja halusi tilittää asiaa illalla. Onneksi kyse oli miehen kaverista, joten hän oli se, joka tällä kertaa toimi olkapäänä. Minä sen sijaan valvoin yöni (ennen lauantain päivystystä) ja pohdin elämää. Liika on liikaa. :/
Lähetä kommentti