Tänään iski paniikki remontin suhteen. Aikataulu ei tule pitämään. Olen unohtanut jotain tosi oleellista. Remonttimiehet eivät tee mitä on sovittu tai jos tekevätkin, mitä se kaikki oikein maksaa? Mitat eivät varmasti pidä paikkaansa. Valinnat pintamateriaalien suhteen ovat idioottimaisia eivätkä sovi yhteen. Miten typerä ajatus laittaa lasi tapetin päälle. Se täytyy vaihtaa kaakeleiksi. Miten pystyn valitsemaan kaakelit kun minulla ei ole parketin tai tapetin mallipaloja?
No joo. Keitin kahvit. Istuin alas. Lueskelin Hus&Hemmejäni ja tirkistelin erityisesti niiden keittiöitä. Muistelin aiempia remontteja ja eilen niistä verottajalle ilmoittamiani kotitalousvähennyksiä. Valitsimme silloin itse kaikki materiaalit, sellaisella varmalla musta tuntuu-menetelmällä. Nyt olemme sentään käyttäneet sisutussuunnittelijaa apuna. Sisustussuunnittelijaa tai ei, minä luotan meidän makuumme. Jonkun muun mielestä se on ehkä huono maku, mutta meistä kotimme on kaunis ja viihtyisä. Se riittää. Tämä koti on jatkossakin ensisijaisesti meidän iloksemme sisustettu. Tämän oivalluksen alleviivasi nuoremman lapsen äidin käyminen tänään kodissamme. Hän ihaili tyttärensä huonetta, ja mietin samaa, se on kiva huone. Ja samalla, vaikka hän tai kukaan muukaan ei pitäisi tästä kodista, sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä niin kauan, kuin me itse pidämme.
3 kommenttia:
niiiiiin samoissa tunnelmissa. Ihan varmasti olen mitannut väärin (mitä väliä, keittiöagentti hoitaa tilauksen omien mittojensa mukaan, ei minun!)
Olen valinnut väärät materiaalit (mitä väliä, pääasia että itse tykkään ja että toimivat)
Olen valinnut väärät kodinkoneet (ks. yllä)
Remppaaminen maksaa (niin maksaa)
Aikataulu ei pidä (ei pidäkään)
Ei edes ole remppaheikkiä.
Laukkaan ahd.paniikissa ympäri ja vatsassa on nyrkinkokoinen solmu.
Kaipa se siitä sitten taas.
Kahvi (ja salajemmaan piilotettu tumma suklaa) auttavat onneksi pahimman yli...
Voi Marika, tässä tarvitaan nyt vahvaa uskoa ja luottamusta a)omiin kykyihin b) siihen että asioilla nyt vain on taipumus järjestyä. Ja paljon kahvia. Onneksi en eilen illalla tiennyt sitä, että lattioidemme toimitus viivästyy ja ne tulevat viikon kuluttua, kun ne pitäisi olla siinä vaiheessa jo asennettuna. Mutta ei hätää, siihenkin löytyy varmasti joku ratkaisu. Ellei löydy, niin hanke vain venyy. Ja siihen ei maailma kaadu, vai mitä? Ihana keittiö kuitenkin odottaa meitä molempia ja kaikki järjestty! Tsemppiä ja paljon empatiaa sinne suuntaan!
Mielenkiinnolla seuraan keittiöremppaasi. Minun pitäisi myös innostua remppaan mutta rahatilanne on mitä on ja tuntuu etten todellakaan pysty leivinuunia ja ketittiöremonttia maksamaan. Mutta joskus nuo olisi tehtävä ja otettava rohkea askel. Ei ehkä kuitenkaan nyt kun kesän alussa on esikoisen rippijuhlat. En halua juhlia remontin keskellä vaan mieluummin vanhassa keittiössä, melkein levinneen leivinuunin "juurella".
Anna-Liisa
Lähetä kommentti